E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström,1890.
Lämpimän etelätuulen puhaltaessa vieri Kumpulan järvellä vähäisiäaaltoja Törmälän puoleista rantaa kohti ja loiskahteli rantakivejävasten.
Törmälän rannasta oli työnnetty vesille vene, jossa istui Törmäläntorpan isäntä Perttu vaimonsa Liisan ja pienen poikansa Jaakon kanssa.He olivat tulleet verkkoja laskemaan. Isäntä istui perässä, emäntäetuteljolla ja Jaakko yläällä keulan nokassa.
Perttu nosti verkkovasusta päällimmäisen verkon, jonka pään hän ottipuikkarimesta erilleen ja kiinnitti muutamaan vanhaan verkkovaajaanvastarannassa. Sitten käski hän Liisan hiljalleen soudella suoraanselälle päin, ja sitä mukaa kuin vene eteni, päästi hän verkkoajärveen solumaan. Sitä tehdessään hän silloin tällöin vaihtoi jonkunsanan Liisan kanssa, joka reippaana ja hyvällä mielellä teki hänelleennestään hyvin tavallista tehtävää ja useinkin loi tyytyväisen katseenmieheensä. He istuivat hyvin tyyneinä ja rauhallisina, vaan Liisa,hiukan vilkkaampi luonteeltaan, oli sekä liikkeissään että puheissaanPerttua liukkaampi. Jaakko sitä vastoin istui keulassa enimmästi sanaasanomatta, hyvin vakaisena ympärilleen katsoen ja omissa mietteissään,kuuntelematta vanhempainsa keskustelua.
"Mahtaneekohan tuosta Jaakosta miestä tulla", arveli Liisa Pertulle,"kun sillä ei näytä olevan halua mitään oppia, kun se ei vähääkäänvälitä siitä, mitä muut tekevät, että sitten itsekin oppisi jotaintekemään!"
"Älä ole milläsikään Jaakon suhteen!" lausui Perttu. "Hänhän onvahvakasvuinen, hartiakas poika, josta kyllä aikoja myöten tuleehyvinkin vankka työmies."
"Mitäpä siitä, jos tuleekin vankka, kun ei osaa mitään tehdä!"
"No, hän kyllä kerkiää oppia vielä paljonkin siihen asti kuin hänentyötään tarvitaan."
"Siltä se taitaa näyttää, kun ei nytkään katsokaan edes, mitenesimerkiksi verkkoja lasketaan — — — aivan tyyneenä ja mistäänhuolimatta katselee vaan kokonaan muualle!"
"Siitä ei toki saata päättää puoleen eikä toiseen, sillä hän on vieläaivan nuori. — Eipä ole Jaakko hätäpoika koskaan ollut. Muistanethan,kuinka hän vietäessään kirkolle kastettavaksi, kun sinä häntäpärevasussa kantelit, aivan levollisena makaili ja katseli kirkkainsilmin taivaalle, eikä ollut millänsäkään, vaikka kuinka olisi vasuheilahtanut. Eipä hän edes silloinkaan äännähellyt, kun pappi häntävedellä valeli ja antoi hänelle nimen. — Usko minua, että Jaakostatulee mies, joka ei valita ensimmäisen vastuksen kohdatessa!"
"Jospa niinkin, vaan onhan tuo kuitenkin ikävä, ettei häntä saa mitäänoppimaan. Eihän tuo näy koskaan oppivan edes selvästi sisältä lukemaanja aapista hän tuskin osaa vielä ensi lehteäkään."
"Eipä ole Jaakko lukumieheksi luotukaan. Mahtanee tuo kuitenkin oppiasen verran, että kyhäypi rippikoulussa käymään."
"Onpahan arveluttavaa jo sekin. Hänellä on kyllä siksi ikää, ettäpitäisi hänellä jo katkismuskin olla päässä. Mutta ei hän opi muutakuin päivät päästään Kumpulan Annin kanssa västäilemään."
"Antaahan heidän olla yhdessä, koska haluavat. Eivät he kuitenkaantoisilleen mitään pahaa tee. Ja Jaakolla on kyllä vielä ikääoppiakseen."
Perttu heitti ristikon veden pinnalle kelluilemaan ja Liisa pyöräyttitoisapäin veneen sekä alkoi hiljalleen soutaa liputtaa ja Perttu rupesihuopaelemaan sekä ohjasi veneen taas rantaa kohti muutamien kymmeniensylien välimatkan päähän ensimmäisest