E-text prepared by Tapio Riikonen
Näytelmä 3:ssa näytöksessä
Kirj.
A. T. [Armas E. Turunen]
HämeenlinnassaBoman & Karlsson'in kustannuksella.1906.
Hämeenlinnan Uudessa Kirjapainossa.
Patruuna.
Rouva.
Kantola, torppari.
Leena, hänen vaimonsa.
Eetu, heidän poikansa.
Hilma, heidän kasvattinsa.
Työnjohtaja.
Virtala, kauppias.
Vilppulan Kustaa.
Mäkelän Jaska.
Paavo, | Patruunan palvelijoita.
Liisa, |
Lääkäri.
Pitempi aika ensimäisen ja toisen näytöksen välillä, samointoisen ja kolmannen.
Huone Kantolan torpassa. Leena laittaa ruokaa pöytään ja Hilma istuuikkunan luona kutoen sukkaa. Syksyinen iltapuhde.
Leena. Laitanpahan ruuan valmiiksi, kohta kai miehetkin pelloltapalannevat… eihän siitä viljanleikkuusta kumminkaan mitään tule, kunnoin satamaan rupesi.
Hilma (Katsoo ikkunasta). Tuossahan ne tulevat veräjällä… Kas, kunEetu hyppäsi notkeasti veräjän yli!
Leena. Mikäs pojan nyt hyppimään panee; hänhän on ollut niinmiettiväinen viime aikoina, mikä lie poikaan tullutkin? Jokin hänenmieltään näkyy painavan, sen olen selvästi huomannut. Ei Eetu kaisinulle ole mitään maininnut?
Hilma. Eipä hän erityisempää… joskus vaan on valitellut, ettähänellä ei ole halua maantyöhön ja että hän haluaisi maailmalle…
Leena. Olisikohan Ameriikan houreet nousseet pojan päähän?
Hilma. Sitä en usko… jotain muuta hänellä mielessä lienee.
(Kantola ja Eetu tulevat).
Kantola (Pudistellen vaatteitaan). Huh, huh sitä vedentuloa! Eituommoisessa jumalan ilmassa työ sujusta. Kah, johan ruoka on valmiina,sepä on hyvä… onkin niin nälkä, että oikein näköä haittaa. (Heittäänutun päältään, istahtaa pöytään.) Käy pois, Eetu syömään!
Eetu. Eipä tässä ruoka maistu.
Kantola. Sepä on ihme, että ei työmiehelle ruoka maistu työn jälkeen!No, eihän siitä vahinkoa ole… vai eikö enää kelvanne isän ruoka?
Eetu (Erikseen). Voih, kun ei oikein uskaltaisi sanoa…
Hilma. Mikä sinua vaivaa, Eetu? Olet niin kipeän näköinen etkäsyö…?
Eetu. Ei mikään, ei mikään!
(Syö vastahakoisesti).
Leena. Rasittaa ehkä tuo alituinen raskas työ. Eetu voisikin aivanhyvin jonkun päivän levätä…
Kantola. Tokkopa tuo niin rasittanee…?
Leena. Kyllä se alituinen raataminen tuntuu nuoressa ruumiissa…johan minä olen aina sanonut, että kouluun poika olisi pitänyt panna,kun on niin teräväpäinenkin… olisi saattanut tulla vaikka pappi.
Kantola. Milläpä sitä köyhä torppari poikaansa kouluuttaa, rahaasiihen tarvitaan, paljon rahaa…
Leena. Niinhän se on, niinhän se on… Mutta voisihan hän saadajonkun kelpo toimen ilman koulun käyntiäkin… hänellä on niin kauniskäsialakin.
Kantola. Älä turhia hupsuttele! Kelpo maanmies tulkoon pojastani…siinä kyllä!
Eetu (Hereten syömästä). Mutta minulla ei ole vähääkään halua…voimanikin ovat niin heikot…
Kantola. Kaikkia tässä vielä kuulee… Vai heikko! Kyl