E-text prepared by Jari Koivisto
Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piirin albumi
PorvoossaWerner Söderström Osakeyhtiö,1924.
Uuno Kailas: Me.
Ilmari Jäämaa: Nuori virta.
Elina Vaara: Kaksi runoa.
Elsa Enäjärvi: Nuoria lyyrikoita.
Lauri Viljanen: Poppelit.
Arvi Kivimaa: Saaressa.
Martti Haavio: Sininen purje.
Katri Vala: Kolme runoa.
Yrjänä Vilho: Hullu huilunsoittaja.
Lauri Viljanen: Ruotsin vanha ja uusi lyriikka.
Lauri Viljanen: Ruotsin nuorta lyyrillistä taidetta.
Uuno Kailas: Neljä runoa.
H. Ahtela: Kertomus Io-huista.
E. A. Saarimaa: Romanttinen kaipaus.
Olavi Eauri: Kaksi runoa.
Jaakkima Pura: Kuningaskunnan virkaheitto pyöveli.
Erkki Wadenström: Punapää.
Antero Kajanto: Nuolisade.
Lauri Viljanen: Ajomies.
Pentti Haanpää: Viimeinen hauta.
Joh. Edv. Leppäkoski: Rannalla.
Onni Halla: Karitsa Siinain vuorella.
Yrjö Jylhä: Tyrmästä tullut.
Ilmari Pimiä: Kaksi runoa.
Sulho Kanta: Kolme uusinten suuntain säveltäjäämme.
Kirjava viitta.
Aarni Penttilä: Rytmistä ja rytmittömyydestä.
Ensio Hiitonen: Huonon osajaon pilaama näytelmä.
Niilo Wadenström: Kalle Kankaisen kärsimykset.
Me, tomun tomu, saimme elämän. suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä kuin mehiläinen yrtin mettä juo, vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme.
Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta,
tuo syvä arpi meissä, kallis todistus:
me suutelimme suulle polttavalle
hänt, ainoata, jota rakastamme.
Ja kun me lähestymme sydänt elämän kuin pisarainen hänen suonissaan, koht oma valtimomme täys' on elämää ja oomme rikkaat lailla Jumalan.
Me maata kosketamme sormin, ja se kukkii. Ja ihmisveljiemme tomusydämiin me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävat kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan hän tunsi hengityksen jumalallisen.
Uuno kailas.
Hiukan Nuoren Voiman Liitosta.
"Tulenkantajat", Nuoren Voiman Liiton kirjallisen harrastuspiirinalbumi — monelle outoja sanoja, olemattomuudesta esiin nousseita, yksihaara siinä kymmenlatvaisessa nuoressa virrassa, jonka alkulähteistä jajuoksusta lienee mielenkiintoista kuulla pieni tarina.
Jokainen lehti — eikä nuorisolehti siinä suhteessa tietystikään teepoikkeusta — kokoaa vähitellen ympärilleen suuremman tai pienemmänvapaaehtoisen avustajain joukon. Siten Nuori Voimakin, joka alkuaankoulunuorisoliiton äänenkannattajasta oli laajentunut v. 1910varsinaiseksi yleiseksi nuorisolehdeksi, taivallettuaan nuorisonrientoja ajaen aina vapaussodan aikoihin saakka, oli saanut ympärilleennuorisoparven, jonka mielenilmaisuna voidaan pitää pientä toimitukselletullutta avointa kirjettä. Se saapui jo ennen Suomen itsenäiseksitulemista, mutta julkaistiin lehden 3:nnessa numerossa 1919 EeroPaavilaisen nimellä, ja se kuului seuraavasti:
"Eikö olisi syytä lehtemme lukijain keskuuteen perustaa toveriliitto,jonka jäsenet aina toimisivat edistyksen puolesta? Tärkeätä olisimyös maalais- ja kaupunkilaisnuorison lähentäminen,