E-text prepared by Tapio Riikonen
3-näytöksinen kansannäytelmä lauluineen ja tansseineen
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1916.
Juho Pärssinen, pientilallinen ja kalastaja.Loviisa, hänen vaimonsa.Ylli, heidän poikansa.Mauno, heidän renkinsä.Simo Tiira, talokas ja kalastaja.Kalle, hänen poikansa.Mari, heidän emännöitsijänsä.Perttu, heidän renkinsä.Vappu Inkinen, orpo tyttö.Iivan, | munkkeja.Stepan, |Soittoniekka, kylännuorisoa ja munkkeja.
Tapahtuu Laatokan seuduissa 20:nnen vuosisadan alussa.
Ensimäinen näytös:
(Laatokan lahden ranta. Kauempana ulappa. Rantapiha Pärssisen ja Tiiran
talojen välillä. Molemmilta sivuilta näkyy osa aittarakennusta.
Toisella sivulla peräkulmauksessa näkyy kahden suuren meriveneen kokat.
Syyskesän aamuyö.)
(Kaukaa kuuluu loittonevaa nuorison laulua ja hanurin soittoa.)
Mauno (istuu Marin aitankynnyksellä tupakoiden): Niin Mari! —Nukuitko jo?
Mari (aitassa): Nythän tässä nukkumaan, kun siinä volmotat! — Noo,Mauno! Laske nyt minut katsomaan, joko aurinko nousee. (Tuleeaitasta… Katsoa tirkistelee…) Talkoistahan ne nuoret vasta tulevat.— Mene nyt jo pois Mauno. — Ja epäile vaan, jos tahdot; mutta minullaon Amerikassa sukulaisia. Vieläpä tässä saan päivännousuun nukkuapienen putkun. (Menee haukotellen jälleen aittaansa.)
Mauno: Hm! Luulin sinun jo ylösnousevan, sentään sinut herätinkin.(Menee venheen luo, vanhan verkon kanssa hääräämään…)
Ylli: (tulla syöksähtää…) Sinäkös se olitkin, Mauno!
Mauno (matkien): Sinäkös se… — No, sinäkös se olitkin Ylli! —Lentää niin, että oli vähällä vielä näin syksyllä vanhan miehen housutuittaa!
Ylli: Olisitpa nyt kiveltä veteen putkahtanut, niin eipä olisi sittenLaatokan vesi juotavaksi kelvannut Käksalmen hevosille.
Mauno: Niin, eikä kalatkaan sen kylän asukkaille syötäväksi.
Ylli: Niin! Mutta luulin sinua Vapuksi.
Mauno: Ha, ha, ha! No, etpä sitten paljollakaan erehtynyt.
Ylli: Oletko jo nähnyt hänen talkoista tulevan?
Mauno: Jos myönnän, niin valheen korviis työnnän! — Mutta kuinkasinä nyt niin hänet käsistäsi päästit?
Ylli: No, siellä talkoissa oli toisen kylän tyttöjä, — niinsaatoimme heitä vähän.
Mauno: Ja omasi häipyi! — Vot sillä lailla, — sanoi harju-ukko! —Mutta kylläpä myöhään tanssittekin.
Ylli: Nuoruus ja hulluus… (Heittäytyy pitkäkseen.)
Mauno: Mutta entäs uni ja soutu nyt kalamatkalla?
Ylli: No, tuskin siitä tänään kalaan lähdöstä tuleekaan mitään.
Mauno: Soo! ja sinäkö niin sanot! Senkö tähden, että te hullut olettekoko yön valvoneet! — Mutta onhan meitä viisaita, nukkuneitakin toki!(Näppää kepillä puoli leikillä Ylliä pakaroille.) Nukuttaako poikaa!
Ylli: Noo, eihän virkaveljesi Tiiran Perttukaan ole vieläkaupunkimatkaltaan palannut.
Mauno: No siinä se on kyllä yksi vanhempikin vetelys. Mutta kai hänjo vihdoin viimein palaa.
Ylli: Mutta ehkä niin seilissä, ettei kykene s