E-text prepared by Tapio Riikonen
Historiallinen näytelmä
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1921.
MIKAEL AGRICOLA.
MARTTI TEITTI.
SIMO VIIPURILAINEN.
GERTRUD, saksalaisen lasimestarin vaimo.
Suomalaisia ylioppilaita Wittenbergissä.
Tapahtuu Wittenbergissä pyhäinmiesten aattona 1537.
Suomalaisten ylioppilasten asuinhuone Wittenbergissä. Perälläpieniruutuinen akkuna. Sen edessä tilava, tukevatekoinen,ristikkojalkainen pöytä. Pöydän takana penkki, samoin etupuolella.Kummassakin päässä jakkarat. Vasemmalla ovi. Oikeassa peränurkassatilava vuode. Sen päässä pari kirstua. Oviseinällä riippuu nauloissamuutamia vaatekappaleita. Pöydällä kirjoja, kirjoitusvehkeethanhensulkineen sekä rautainen kynttilänjalka, jossa lopullaan riutuvatalikynttilän pätkä niukasti valaisee huonetta.
Simo Viipurilainen, pitkä luiseva mies, istuu pöydän oven puoleisessapäässä, selkä köyryssä, pää molempiin käsiin nojaten, ja väliinkäheästi yskien lukee ääneti edessään olevaa kirjaa. — Martti Teitti,lyhempi ja vantterampi, istuu huolettomassa asennossa pöydän takana javihellellen piirustelee hanhenkynällä edessään olevan kirjan kanteen.Kumpikin on puettu mustaan barettiin ja samanväriseen, kuluneeseenkauhtanaan.
TEITTI. Kuuletko, Simo veljeni, kuinka suoleni panevat yhä äkäisempiäprotesteja tätä nykyistä olotilaamme vastaan?
SIMO (Päätään nostamatta.) Hm!
TEITTI. Jaksatko vielä muistaa, milloinka me viimeksi söimme?
SIMO. Mm — mm — tuota, eikö se ollut eilen illalla?
TEITTI. Eikö siitä todellakaan ole sen pitempi aika? Sanopas, onkosinulla vielä ollenkaan nälkä? Saattaisitko panna suuhusi, jos tuohonpöydälle äkkiä ilmestyisi esimerkiksi pyöreä ja paksu limppu …savustettu kinkku … mehevä kappale keltaista juustoa…
SIMO (Vilkaisten kirjan yli pöydälle ja tehden levottoman liikkeen.)
Mm — mm!
TEITTI. Sinähän olit aikoinasi noviisina Viipurin harmaakauhtanainluostarissa. Eikö kaduta, ettet sittenkin tehnyt munkkilupausta? Saisitnytkin täydellä vatsalla lukea pater-nosterisi ja heittäytyä levolle.
SIMO. Joutavia!
TEITTI. Muuten — ravitseeko sinua ollenkaan tuo iankaikkinenTukydides? Ruumiillisesti nimittäin. Minun aivoni ainakin kieltäysivätäsken luettua ymmärtämästä. Sen sijaan olen piirrellyt tässävaakunoita. Aatelisveri se, näes, minua siihen houkuttelee. Katsopastuossa (näyttää kirjankantta Simolle) se on Teitti-suvun vanha vaakuna.Minulla pitäisi olla kaukaisia sukulaisia Skotlannissa, josta jokuesi-isistäni on joskus Suomeen retkeillyt. Niillä pitäisi ollasiellä oikein linnakin. Pirn of Teet. Eikös se kuulosta oikeinkorkea-aateliselta? Mitäs arvelisit, jos heittäisin tämänwittenbergiläisen nälkäkylän siihen ja lähtisin sinne sukulaisteni luo?Sinä voisit seurata mukana minun aseenkantajanani.
SIMO. Älä joutavia!
TEITTI. Mutta oletpa sinä oikein vakavalla päällä! (Äänettömyys, jonkakestäessä Teitti alkaa jälleen vihellellä.)
SIMO. Tuota … luuletko veli Agricolan saavan kaupungilla mitäänaikaan?
TEITTI. En voi sanoa, sillä sydämeni lakkasi juuri nyt aavistuksiatuntemasta.
SIMO. Kenen puoleen hän oikeastaan voisi enää kääntyä, sillä olemmehannäinä päivinä miltei kaikki paikat läpi nuuskineet?
TEITTI. Mutta jospa hän on me