Produced by Tapio Riikonen
Kertova lappalaisrunoelma
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1909.
Aslak Hetta, päivänpuolen poika, kasvoi Saamemaassa, sadun maassa, missä pilviin pyrkii passevaarat, missä joet huuhtoo kultasantaa, missä kultaa kiiltää sydämmissä.
Bigga, hento äiti tunturilla siitti lumimyrskyss' yöllä pojan kahlatessaan Urtivaarall' yksin, mistä Alattion lähteet kumpuu juosten kohti jäistä valtamerta.
Sikskö ikuisuuden kaihon sai hän, sieluun myrskynraivon tuhotöihin kätkyessä kodan hämärässä leikkiessään yksin helminauhoin tähtein tuikkiessa räppänästä?
Kodan noessa hän yönsä itki, yksin yleni ja yksin kulki, tukka tumma, karhea kuin jouhi, heilui hiilimustain silmäin yllä, jotka hohtivat kuin huuhkan yöllä.
Lauri Hetta, Biggan toinen poika avo-sinisilmä, haavemieli kulki uneksuen haltioista, sinipiioista ja prinsessoista joen äyrähillä vesaikossa.
Mutta kisoissa hän solakkana notkui sorjana kuin nuori hirvi, huima veri paloi poskillansa, kun hän nauroi, silloin neidot nauroi, hymyilipä vakaat vanhuksetkin.
Svakko vaari, vanha salanoita
antoi Aslakille valkeen poron.
"Biegga" porollansa ajoi Aslak
kilpaa tuulen kanssa tuntureilla
yli jäätikköjen, jänkäin, soiden,
taikka sivautti suksillansa, heilui peskin liepeet, punahiippa pojan ponnahtaissa hurjin huudoin jyrkänteeltä ilmaan läpi ryöpyn, läpi kuilun kauvas alas laaksoon.
Jälkeen jäivät porokylän pojat:
Mauna Sompio, mi aina kulki
tyynnä, väkevänä niinkuin virta,
uskollisna niinkuin päivä yötä
seuras hurjan Hetan äkkiteitä.
Mauna Maggan poika, pystyposki, vahva, vanttera kuin uroskarhu kaatoi nuijin pedot, vaani ahmaa, ystävyydess' syvä niinkuin lähde, vihapäissään raivokas ja raaka.
Aslak Rista kolmas kasaveikka, lyhyt, kiivas, ketterä kuin kärppä, matki riekkoja ja peurain ääntä, joikui iloissansa päivät pitkät, kujeili ja muita nauratteli.
Matte Jouna, viekas, kade, arka, ovela ja viisas juoniniekka, muutti mieltä niinkuin naali karvaa, vaihtokaupoissa hän petti muita, teeskenteli tyyntä ystävyyttä.
Kera kumppanien kasvoi Aslak, nousi muita päätä pitemmäksi, kulki käskijänä, kuninkaana, vaiti ahersi hän kotosalla kotatulen luona umpimielin.
Kuunteli kun viisas Svakko kertoi jumaltarinoitaan Ibmelistä, joka asuu tähtitaivaan yllä, hallitsevi suuren kaikkeuden, jok' on elon, kaiken voiman lähde.
Puhui Tiermeestä, mi vuoret murskaa,
höystää saamin porolaidunmaita;
Maderakasta, mi taivahilta
ihm