Produced by Tapio Riikonen
3-näytöksinen apinakomedia
Kirj.
Oy Daimon Ab, Helsinki, 1922.
HANUUMAN, apinakuningas
NAAKKA, Hanuumanin lempivaimo
HYYPPÄ, Hanuumanin poika
INRA
KIRRA, hänen seuralaisensa
UHU, sielunpaimen
MARAKATTI, käräjämestari
OINAS, kapinallinen
YÖKKÖ, apinauros
NARKAS, haaksirikkoinen
KAIJA, eräs apinaimpi
Pari apinaurosta ja viisasta.
Tapahtuu Hanuumanin valtakunnassa apinaparatiisin viimeisinä päivinäauringon kerran laskiessa ja kaksi kertaa noustessa Leijonan ja Koiranmerkeissä.
Oikealla etu-alalla on vanhan vanha pähkinäpuu, joka konkeloisine,punertavine juurineen sekä kamartuvine ja kumartuneine runkoineen onkuin alkuaikojen hämähäkki. Sen viheriää lehvistöä tulee vainoikmlta näkyviin ja alimmalla oksalla riippuu karkeatekoinen rumpu.Pähkinäpuusta vasemmalle kasvaa suora ja puhdasrunkoinen seesam-puu.Taka-alalla lempeänheleä lehdikkö. Taustalla tummansininen tulivuori,jonka muoto on kuin olisi gorilla laajoine harteineen kohonnutryntäilleen, tuuhea pää kyhärässä. Vasemmalla pähkinäpuumetsä.
Hehkuva-aurinkoinen ilta. Kuu nousee hallavana taivaalle.
Henkilöiden naamioitukseen nähden on yleensä huomattava, että"hännäkkäissäkin". apinamaisuudestaan huolimatta on kussakin vain paripiirrettä, jotka synnyttävät katsojaan lievän vaikutelman apinasta,mutta jotka eivät missään tapauksessa saa peittää sitä tosiasiaa, ettäjuuri ihmisolennot ovat kysymyksessä. "Hännäkkäitten" huulettomuudellatarkoitetaan heidäo huuliensa kapeutta ja suhteelista värittömyyttä."Hännättömäin" huulista ei puutu muuta kuin huulien voimakas punerrus,joka täydessä loistossaan hehkuu vain Inran huulilla.
Oinas on sorja nuorukainen, jolla on vyötäisillä lyhyetlehtiaineksista tehdyt housuntapaiset. Hänen tummat ja tuuheathiuksensa ovat luonnostaan siistit ja sileähköt. Rintaan on maalattukoristuksia. Tulee juosten oikalta, poimii näyttämöltä Inran heittämiäpähkinöitä, syöksähtää pahkinäpuun luo ja silmää ylös, rientäävasemmalle, kurkkaa pähkinämetsään ja palaa keskinäyttämölle.
OINAS pähkinä hyppysissä:Se juupelin tyttö ei juoksusta lakkaa,vaikk' aviopähkinän otsaan nakkaa.Saan kiiivetä, viidakot hiipiä,puut viimmassa riipiä.Kun kurkkaan, juoksen ja häärin,kas, silloin paistavin säärinja joustavin nilkoinhän latvahan kiipeeja urosta pilkoinsielt' ihitellen ilkkuu ja nauraa.
Kurkkaa jälleen pähkinäpuuhun.
— Ylös oksia ravaanja kuherrussanoja tavaan — —Hui-ui, huk-huk, u-iiii!Käki kaunis se kukkuu,alas puusta ja silmistä hukkuuja ketoo pitkin taaskuin kauris se kirmaa.
Etualalle, kuin vieläkin hänen juoksunsa nähden.
Miten vinhaa ja virmaa,miten solevansorjaaoli juoksu sen kellerväjalan.Kun muistan, ma karreksi palan — —Ei piiperrä tyttö se väärinja matalin ruipelosäärinkuin muut nämä apinaimmet — —
Katselee pähkinää.
ja kolibrinsulka on laitaan lyöty.Kuin hiirenhampain sit' on purtu ja syöty.Kolo somasti laitettu,ja höyhen korea pyrstöksi taitettu — —
INRA pensaikon takaa, näkymätönmissä:
Hui-ui, huk-huk, u-iiii!
OINAS
Se impeni kuherrussana!
INRA jo kauvempana:
Hui-ui, huk-hu