Produced by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
Helsingissä,Yrjö Weilin,1905.
Tulijoutsen.
Joululaulu tytölleni.
Tuntemattomille merille.
Joutsen.
Hekuma.
Lusifer soittaa.
Kun lemmestä muinoin lauloin.
Uhmaajat.
Rukoilijoille.
Kuolemaan vihityt.
Cola di Rienzi.
Attila.
Laulu äitini haudalla.
Laulujen laulu.
Lapselleni.
"Kuolleet kuolleita haudatkoot".
Mielipuoli.
Lasit täyteen!
Kainin merkki.
Tulijoutsen.
Uhman joutsen, tulipuna lintu, purppurana palaa sen sulkien sulkku, kypeniä syytää sen silmien tuli, korkeata kaulaa se ylpeenä kaartaa ja sydämien veressä kylpee.
Uhman joutsen, joikuva joutsen, tulimieli, tulilaulu lintu. Kauan se veressä ihmisten soutaa, kauan se piilee suonien punassa, kauan se lymyy mielien yössä joluen, joikuen hiljaa.
Hurmeesta, hurmasta lintu se lähtee, levittää purppurapaloiset siivet, nousevi joikuen ilmojen teille, laulavi puuntavan avaruuden alla laulunsa suitsevan pilvien halki ja porteille taivahan päätyy:
"Leimussa liekkien kaiu mun uhmani, laula liekkien lailla! Laula kun palavi taivahan talo, laula kun hehkuvi ilmojen pielet, sankea savu kun ilmoja kiirii, pitkä kuin ukkosen lonka! Laula sa vapautta valloista taivaan, laula sa tulena, viimana vingu, puhalla, lakaise puhtaaksi ilma, puhtaaksi tahmasta nöyrien maa, kirkasta, kaunista uutehen ruskoon, uutehen uskoon, sytytä uusien tulien liekki, suurempi entistä, kauniimpi vanhaa, sytytä ihmiset, sytytä sielut ja sammu sitten kuin sammuva päivä, toukoja nuoria siunaa."
Laulavi lintu, suitsuvi sulka, syytävi kypeniä silmien pätsi, taivahan tammiset seinät vaappuu — laulavi, tummuvi jumalan tuli ja enkelilaulut lakkaa.
Joululaulu tytölleni.
Muut juhlivat joulua Jeesuksen, ma istun sun kuvasi eessä. Muut juhlivat laulaen, riemuillen, mut minun on silmäni veessä.
Ma elämän sumuhun eksyin pois,
pois iloista liiaksi varhain.
Ja sinäkin kaukana luotain oot,
sinä seimilapseni parhain.
Niin sairas, sairas raukea
on armahani mun.
Hän itki, kärsi, taisteli
mun kanssain taistelun.
Me korkealle pyrimme
pois orjain kahleista,
mut epäilimme, eksyimme,
löi meidät maailma.
Hän itki, itki katkeraan —
ja raukka raukesi,
pää patjalle, käs' rinnalle,
mun valju tyttöni.
Yö synkkä uhkaa ulkona,
tuul' huutaa, vaikeroi.
mut nuku, nuku rauhassa,
jo taisto levon toi.
Jokaista yötä seuraapi