E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Viinamyrkystä surullinen tarina
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1922.
Kaksi mahtavaa palloa oli kääntynyt toisiaan kohti, sillä hra Kenosenkuuluisat ja jalomuotoiset kasvot olivat päin aurinkoa.
Hra Kenosen ilmehikkäät silmät supistuivat äkkiä pieniksirakosiksi, hänen päänsä kallistui jäykästi taaksepäin, hänensieraimensa laajenivat, niiden seinämät vapisivat — ja seuraavassasilmänräpäyksessä tärisytti kauhea räjähdys ympäristöä…
Ikkunat helisivät, maa tuntui järkkyvän, luonnonmullistus olitapahtunut: hra Kenonen oli aivastanut.
Tämän jälkeen vallitsi sekunnin pituinen kaamea hiljaisuus, niinkuintulivuoren ensimmäisen purkauksen jälkeen. Sitten otti hra Kenonennenäliinan taskustaan ja pärskähteli ja päristeli vielä hetken aikaa,niinkuin merellä, kun myrsky on tauonnut, mainingit vielä kotvasenpitävät vesimassoja levottomuudessa.
Pyyhittyään vihdoin nenänsä ja viiksensä sekä pistettyään nenäliinantakaisin taskuunsa tunnusteli hra Kenonen kaulustaan ja havaitsivaistomaisen aavistuksensa toteutuneen. Hänen irtokauluksensa toinennapinraksi oli ratkennut auki, ja kauluksen toinen pää viipsottiirrallaan, suuntautuneena avaruutta kohti, ikäänkuin julistaakseen kokoluomakunnalle hra Kenosen yli-inhimillisen aivastuksen mahtia ja voimaa.
Hra Kenonen kirosi. Todennäköisesti olisi hän kironnut muutenkin,mutta nyt oli hänellä mielestään sitä suurempi syy käyttää voimallistasanontatapaa, kun tämä oli ainakin kahdeskymmenes samalla tavoinnapinreiän kohdalta revennyt kaulus.
Hra Kenonen oli nimittäin viime aikoina, hänelle itselleentuntemattomasta ja käsittämättömästä syystä, tuntuvasti lihonut,ja samassa suhteessa oli hänen kaulansakin paisunut paksummaksi.Hänen irtokaulusvarastonsa oli alkanut käydä ahtaanlaiseksi, jamilloin hänelle aivastuksen hetki tuli, läheni myöskin onnettomuudensilmänräpäys kaulukselle, aivastuksen äkillisesti paisuttaessa hänenhyvinkehittyneitä kaulalihaksiaan.
Mutta nyt oli hra Kenosen kärsivällisyys loppunut, ja löydettyäänvielä eheän kauluksen ja saatuaan sen äkkiä, tempoen ja kasvoiltaanuhkaavanpunaiseksi muuttuen kaulaansa, teki hän ratkaisevan päätöksen,minkä toteuttamisesta tuskin mikään mahti maailmassa olisi voinut häntäestää, ja lähti kaupungille ostaakseen riittävän määrän uusia, parinumeroa suurempia kauluksia.
Helsinki on ei ainoastaan Suomen tasavallan pääkaupunki, vaan myöskinsellainen kaupunki, jossa on runsaasti niitä liikkeitä, jotka myyvätherrain irtokauluksia, kaiken kokoisia ja kaiken muotoisia, yksin- jakaksinkertaisia, korkeita ja matalia, kovia ja pehmoisia.
Hra Kenonen poikkesi ensimmäiseen tällaiseen matkan varrella olevaankauppaliikkeeseen ja esitti asiansa.
— Kuinka suuria? kysyi neiti tavalla, joka osoitti hänen ennenkinmyyneen kauluksia.
Hra Kenonen ilmoitti haluamansa suuruuden.
Neiti vilkaisi muutamien lähimmillä hyllyillä olevien kaulusrasioidenpäätyihin, pudisti päätään ja sanoi:
— Ei meillä ole niin suuria.
Sitten hän kääntyi seuraavan asiakkaan puoleen tiedustellen, mitä tämähaluaisi.
Hra Kenonen tuijotti tuokion ajatuksettomasti hyllyihin, jotka olivattäynnä kauluksia sisältäviä pahvikoteloita, teki kokokäännöksen japainui kadulle.
Seura