Produced by Jari Koivisto
Huvittava kertomus
I Osa
Kirj.
Tampereella,Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa,1891.
Lapsuuteni aika.
Olen syntynyt H——n kaupungissa 9 päivä Marraskuuta 1858, jossavanhempani silloin olivat. Isäni oli sotilas niinkutsutussaTurunväessä, hän oli sen sotaväen ruuan ulos antaja ja hän olisyntynyt Halikon pitäjässä T——n lääniä ja joutui silloin H——nkaupunkiin kun sota oli loppunut, silloin tuotiin samainen sotaväkiH——n. Äitini taas oli syntynyt H——n kaupungissa ja oli eräänsenaikuisen kaupungin käsityäläis mestarin tytär. Kuinka lieisäni rakastunut tähän tyttöön, mutta ei ihmekään, sillä silloinoli äitini kaunis ja solakka puna poskinen tyttö, isäni myös eiollut muotoa vailla, hänkin oli uljas ja kiharatukkainen nuorimiesja silloinhan oli kotimainen sotilas sääty enempi harvinaisempikuin nykyaikana, jolloin sotilaita on joka mies. Niin, sehän vastatyttöjä miellyttikin kun sotilaan kosijakseen onnistui saamaan.Niinpä tässäkin, isäni siis kosi ja nai ja niin synnyin minä tämänrakkaan avioparin esikoisena mailmaan ja niin alkoi vaihtelevatkokemukseni äitini lauluja kuunnellen, ja näin kului nyt kotvasenaikoja, niin tulikin määräys että se sotaväki jossa isäni palvelihajotetaan ja niistä miehistä valittiin pulskeimmat ja parhaimmatmiehet Suomen kaartiin Helsinkiin ja jossa valinnassa isänikintuli määrätyksi Helsinkiin. Minä olin silloin vasta puolen vuodenvanha pikkarainen poika pallero, se nyt oli minullekin ensimmäinenmatka ulos mailmaan sillä pitihän minun niin pienen miehen seuratavanhempiani, eihän se toisin voinut olla. Tulipa nyt se määrä päiväkuin oli lähdettävä, ei siis muuta kuin kamsut kasaan ja mars matkalleja niin sitä lähdettiin 12:ta penikuorman matkalle maata myötenhevoisilla Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin, sillä eihän silloinvielä ollut noita pika kyytejä rautateitä Suomessa jotta niitä myötenolisi saanut lekotella, mutta kuluipa matka näinkin meiltä jos vähänvaikeestikkin, sillä saavuimmehan jonkun päivän kuluttua Helsinkiinja täällä sijoitettiin vanhempani ynnä muut valitut matkailijatkaartin kasarmiin asumaan, niin minunkin vanhempani sai majapaikkansaeräässä niinkutsutussa pitkässä huoneessa jossa jo entuudesta asuikuusi perhettä ja niin oli meidän perhe siis seitsemäs, lapsia myösoli kaikilla heillä. Olihan tässä kortteerissa mutinaa arvaan mä.Huone jossa ei ollut tulisijaakaan kuin yksi niin olipahan akoillakämär keitto toistensa kanssa, vuoroa siinä vaan täytyi tehdä olisitten toisen mieli valkia tai musta, eipä tuossa juuri maton edessäsaanut pienokaisiakaan lämmittää, omassa nurkassaan sitä vaan saipikku trumparit päristellä ja aikojaan kulutella. Ja sillä laillasitä nyt kului aika edelleen ja niin tuli suvi taas, suloiset päivätihanine lämpöineen, ja niin tuli taas määräys että Suomen kaartinkinoli lähteminen kauvas Ryssän maalle, tuonne punaiselle leirilleharjoituksiin ja mukaan isänikin oli yhtyminen. Koittipa nyt semäärä päivä ja sotaväki lähti jättäen niin kaipuulla ja ikävälläarmaan perheensä Helsinkiin ja näin jäi siis vaimot lapsineenkasarmin kolkkoon taloon, sillä kolkoksi sen voi sanoa, tyhjätkivimuurit, hiljainen äänettömyys ja kunkin vaimon aviopuolisokaukana Wenäjällä. Odotuksen kaipuu kunkin mieltä rasittamassa, kuluipäivät, kului viikot, niin jo ilon sanoma alkoi kuulua eukkojen jalapsienkin korviin. "Kaarti tulee kotia silloin ja sinä päivänä."Niin, ja kas sinä päimänä nyt lähti akat ukkojaan vastaan, kellälapsi käsivarrella tai vierellä taluttaen. Mutta miehistö kun tulilaiv