Produced by Tapio Riikonen
Nelinäytöksinen satuseikkailu
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström,1903.
TUHKIMO
ÄITI
ANNIKKA
TÄHKIMÖ
TAITO
NYYRIKKI
KUNINGAS
KUNINGATAR
KUNINKAANTYTÄR
TALLIMESTARI
MARKKUS, rahavartija
VÄÄRÄSÄÄRI, | tallimestarin kätyreitä
KYSSÄSELKÄ |
ISO-HIISI
ROPA, Hiiden tytär
AARTEENKAIVAJA.
MUSTA-MIRJA
KUULUTTAJA
PYÖVELI
PALVELIJA
Tapion väkeä, sinipiikoja, hiisiä ja peikkoja, mustalaissoittaja.
(Mökin piha. Tuhkimo tulee jousi olalla.)
TUHKIMO. Annikka!
ANNIKKA. Mistä tulet Tuhkimo?
TUHKIMO. Metsästä. Onko sinulla leipää? Minun on niin kovin nälkä.
Missä äiti?
ANNIKKA. Läävässä; äiti torui sinua äsken. Tuossa sinulle säästin, syöse pian, ettei äiti huomaa! (Antaa leivän.)
TUHKIMO. Syön sen niin pian, etten itsekkään huomaa, mutta puoletsäästän minä huomiseksi. Anni, sido huivisi silmilleni!
ANNIKKA. Mitä nyt aijot, veikko? (Sitoo.)
TUHKIMO. Ammun jousellani. Tämä jousi on pyhä jousi pyhän tietäjäntekemä, sanoi isävainaja. Nyt minä tahdon tietää kohtaloni suunnan.(Ampuu.) Minne lensi nuoli?
ANNIKKA. Lounasta kohden.
TUHKIMO. (Ottaa huivin silmiltään). Niin, sinne minä lähden, lähdenkuin nuoli liiaksi pingoitetusta kaaresta, niin ettei kukaan jälkiäninäe.
KUULUTTAJA (Tulee). Minä kuulutan sen kuuluville: teille pitkilletietämättömille hukkui kuningatar armas, siitä kuninkaan mieli onkarmas; jo kuningatarta on kolme vuotta etsitty vaan aina suotta. Kenkuningattaren löytää vaan, sen kuningas nostaa kunniaan; jos kunnonmies on, välttää noidan nuolen, saa prinsessan ja valtakuntaa puolen,kuninkaan käsky kuuluu tälleen, minä riennän matkalle jälleen. (Menee.)
TUHKIMO. Kuulitko? Saa prinsessan ja puoli valtakuntaa. Se ajatushuumaa pääni. Prinsessa kuuluu olevan kaunis kuvaa myöden, hänellä onruiskukalle vivahtavat silmät, oljenkeltaiset hiukset ja ulpukankokoinen pieni hopeakruunu päässä. Minä lähden kuninkaan linnaan.
ANNIKKA. Turhia hourailet. Palaatko mukamas myös?
TUHKIMO. Kultakypärä päässä minä palaan ja tuon sinulle sinisistäsinisimmän silkkihameen.
ANNIKKA. Niin ja peninkulmasaappaat ja ilmalaivan. Mutta, kas, tuoltatulee mustalaisia.
(Mustalaisia säkkipilleineen ja Musta-Mirja menevät ohi.)
TUHKIMO. Musta-Mirja!
MUSTA-MIRJA. En uskalla. Onko äitisi kotona?
TUHKIMO. Läävässä on äiti.
MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, ilosilmäseni. Kuinka olet kasvanutkauniiksi! Ylen olet soma, soma olet. Anna kätesi! (Pouvaa.)
Katselen kättäsi poikakulta, sinuss' on haavetta, sinuss' on tulta, tummuen kiertää pulppuvat suonet, sinua kohtaa kauheat juonet, tuossa siniset, selvät juovat, kolme tähteä onnesi luovat, kirkkaat, kiertävät onnen tähdet. Kauas maailman maille lähdet, erheiset maailman maantien haarat, riemut on rikkaat, suuret on vaarat, hipiäs verkot ne väistyy kuin metsiin, siniset silmät silmiäs etsii, viettää ne rikkaiden korkeat pöydät, ehkä sä alhaalta