E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kuvaus Lontoon East Endistä
Kirj.
Suomentanut Kaapo Murros
Otava, Helsinki, 1922.
Englantilaisen kustantajan huomautus.
Esipuhe.
I. Alas.
II. Reilu Johnny.
III. Asuntoni ja vähän muutakin.
IV. Muuan Kadotuksen-kuilun mies.
V. Laidalla.
VI. Paistinpannu-kuja ja silmäys Kadotuksenkuiluun.
VII. Viktoria-ristin mies.
VIII. Ajuri ja kirvesmies.
IX. Piikkilä.
X. Lipun kannossa.
XI. Pihti.
XII. Kruunauspäivä.
XIII. Dan Cullen, tokkamies.
XIV. Humala ja humalanpoimijat.
XV. Meren nainen.
XVI. Omaisuus ja ihminen.
XVII. Kykenemättömyys.
XVIII. Palkat.
XIX. Getto.
XX. Kahvilat ja "Köyhän miehen hotellit".
XXI. Elämän epävarmuus.
XXII. Itsemurhat.
XXIII. Lapset.
XXIV. Öinen näky.
XXV. Nälkävalitus.
XXVI. Juoppous, kohtuullisuus ja säästäväisyys.
XXVII. Asiain hoitaminen.
T.P.'s Weekly-lehden marraskuun 14:nnen päivän numerossa 1902 oliseuraava uutinen:
"Jack London Lontoossa. — Herra Jack London on varmastielähdyttävä ilmestys. Hänen kaksi teostaan Klondyken elämästä— 'Hänen isäinsä Jumala' ja 'Suden pentu' — on herättänythuomiota ehkäpä enemmän kuin kenenkään uuden kirjailijanpikku kertomukset sen jälkeen kuin Kipling antoi maailmalle'Soturikolmikon' ja 'Yksinkertaisia tarinoita kukkuloilla'. Hänon vain kuudenkolmattavuotias, mutta on ansainnut toimeentulonsakuudentoista vanhasta asti — valaanpyytäjälaivan mastossa,kulkurina tai päiväläisenä ja Klondyken kultakentillä. Kun hänenLontoon-kustantajansa julkaisivat hänen ensimmäisen kirjansaEnglannissa, he kehoittivat häntä kirjeissään tulemaan Eurooppaan jakatselemaan hiukan vanhaa maailmaa, varsinkin Lontoon Itäpäätä, silläsieltä hän heidän arvelunsa mukaan löytäisi loppumattomasti sellaisiaaineksia, joita hän osaisi käyttää. Tämä tapahtui viime keväänä. Hänkirjoitti kotoaan Kaliforniasta, sanoen toivovansa, että voisi tulla— joskus.
"Noin viisi viikkoa sitten hän astui kustantajan konttoriin. Sielläoltiin riemastuneita hänet nähtäessä ja kysyttiin, milloin hän olisaapunut Englantiin. — 'Noin kaksi kuukautta sitten', oli vastaus.— 'Mutta missä olette ollut koko tämän ajan?' — 'Itäpäässä, tokkainseutuvilla. Tämä on ensimmäinen vierailuni Lontoossa.' — Ja seoli totta. Hän saapui Lontooseen kääntymättä kenenkään muun kuinAmerikan konsulin puoleen, meni suoraan vanhain vaatteiden kauppaan,sonnustautui viheliäiseen vanhaan pukuun ja hävisi suoraa päätäjonnekin 'tokkain seutuville' ollen kadoksissa kaksi kuukautta."
Tämä merkillisen häviämisen tuloksena on tämä kirja "Kadotuksenkansa". Pelättävissä on, että monet englantilaiset eivät pidä siitä,mitä herra London on kirjoittanut. Mutta onko herra London väärässä?
Hän ei ole vihamielinen arvostelija. Toisin sanoen hän ei oleniitä amerikkalaisia, jotka aina kantavat kaunaa Englantia jaenglantilaisia vastaan. Päinvastoin hänen pikku kertomuksistaan("Hänen isäinsä Jumala" ja "Suden pentu") voidaan merkitälukemattomia kohtia todistukseksi siitä, että hän suuresti ihaileetyypillistä englantilaista luonnetta ja on suuresti kiintynytkaikkeen, mikä liittyy Englannin nimeen. Hän on kirjoittanut LontoonItäpääs