LUKEMISIA LAPSILLE.
KirjoittiZ. Topelius.
Tekijän luvalla suomennettu.
Kuvilla varustettu painos.
8:as osa.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1897.
Oi, pikku ystävä, armahainen, Viel’ synti pahoine aatteinensa Kun sanat kuulet: on ikää sulla, Sä aina säilytä taivahasi, Niin moni kruunuas haluaisi, |
Kesänkylän asukkaat pitivät paljo koreista nimistä. Kun suutari saikuulla, että räätälin pojalle oli annettu nimeksi Ahasverus, tuli hänkateelliseksi ja nimitti poikansa Zefyrinukseksi. Sitte sai räätälitytön ja antoi sille nimen Eufrosyne. Suutari tuli jälleen kateelliseksija ajatteli itsekseen: – Onpa nyt sitte naskalin ihme, jollen minälöytäisi hienompaa nimeä almanakasta! – Hän haki ja haki, kunnes hänvihdoin syyskuun 8:n päivän kohdalta ruotsalaisesta almanakasta löysinimen Mormessa. Se oli merkillinen nimi! Kellään kristityllä ei ollutennen sellaista nimeä ollut. Sillä syyskuun 8 päivänä oli ennen aikaanpidetty messu Jumalan äidin, Neitsyt Marian, kunniaksi ja senvuoksi olise päivä saanut nimen morsmessa, joka on suomeksi äidin-messu.
Mutta suutarin mielestä oli nimi oikein hienon hieno ja niin sai pikkutyttö nimekseen Mormessa. Mutta olikos kyläläisillä aikaa niin pitkiennimien lausumiseen? Ahasverusta rupesivat he sanomaan nimellä Sveru,Zefyrinuksesta tuli Rinu, Eufrosynestä Syyne ja Mormessa sai nimekseenMorsa, sillä »Messa» maistoi kaikkien mielestä niin kirkolle, ettei sesopinut oikein ihmisen nimeksi.
Jonkun ajan perästä kuoli suutari ja vähä sen jälkeen kuoli räätälinvaimo. Silloin ajattelivat leskeksi jääneet, että heistä voisi tullapari, koska kerran olivat naapureja, ja niin meni räätäli suutarinlesken kanssa naimisiin. Silloin joutuivat kaikki neljä lasta, Sveru,Rinu, Syyne ja Morsa, yhteen ja tulivat tavallaan sisaruksiksi, muttaoikeita sukulaisia heistä ei tullut, sillä olihan heillä, kahdella jakahdella, eri isä ja äiti.
Kuitenkin olisivat he varmaankin vähitellen sopineet yhteen, elleisuutarin leski, joka nyt oli räätälin rouva, olisi ollut aika äkäpussi.Räätälin entinen vaimo oli ollut siivo, mutta nyt joutui räätäli»tohvelin alle», eli oikeammin »polvihihnan alle», jonka uusi vaimo olituonut mukanaan suutarin työpajasta. Se oli peloittava hihna – ja senvaikutuksesta oli se seuraus, että räätälin uusi vaimo tuli isännäksitalossa.
Ei sitä aina voi niin tarkkaan tietää, kehen lapset tulevat. Räätälinlapsista oli Sveru äkäluontoinen ja Syyne lauhkealuontoinen; suutarinlapsista oli Riinu lauhkealuontoinen ja M