Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomentanut Werneri Tukiainen ["Ein Kampf um Rom"]
Ensimmäisen kerran julkaissut
Yrjö Weilin Helsingissä 1905.
V. Vitiges II
VI. Totila I
Totila II
VII. Teja
Saavuttuaan leiriin kuningas Vitiges tapasi kaiken mitä suurimmassaepäjärjestyksessä. Yleinen hätä tempasi hänet surustaan ja antoihänelle tarpeeksi tekemistä.
Hän näki sotajoukon täydellisessä hajaantumistilassa ja useihinpuolueihin jakautuneena.
Hän huomasi selvästi, että koko goottien kansa olisi ollutauttamattomasti hukassa, jos hän olisi luopunut kruunusta tai jättänytsotajoukon oman onnensa nojaan.
Useita pienempiä joukkoja hän näki jo lähtövalmiina.
Muutamat aikoivat liittyä Ravennan kreiviin, Grippa-vanhukseen.
Toiset aikoivat mennä kapinallisten puolelle, toiset lähteä Italiastaja paeta Alppien yli.
Oli sellaisiakin, jotka puolsivat uutta kuninkaanvaalia. Tässäkinasiassa olivat eri puolueet aseet pystyssä toisiaan vastaan.
Hildebrand ja Hildebad pitivät vielä niitä koossa, jotka eivättahtoneet uskoa kuninkaan paenneen.
Vanhus oli sanonut, ettei hän, jos Vitiges todellakin oli paennut,lepäisi ennenkuin valapattoinen kuningas oli saanut samanlaisen lopunkuin Teodahad.
Hildebad haukkui konnaksi jokaista, joka näin ajatteli Vitigeksestä.
He olivat miehittäneet kaupunkiin ja kapinallisten leiriin johtavattiet ja uhkasivat väkivallalla pysähdyttää jokaisen, joka aikoi sinnepäin. Herttua Guntaris oli saanut tiedon syntyneestä hämmingistä jamarssi hitaasti joukkoineen kuninkaallista leiriä kohti.
Kaikkialla Vitiges tapasi levottomia ryhmiä, lähdössä oleviajoukkueita, kuuli uhkauksia ja haukkumasanoja, näki uhkaavia aseita. —Millä hetkellä tahansa saattoi kautta leirin alkaa hirmuinen verilöyly.
Nopeasti ja päättäväisesti hän riensi telttaansa, otti kruunukypärän
päähänsä ja kuninkaansauvan käteensä, nousi uljaan sotaratsunsa
Boreaksen selkään ja ajaa karautti pitkin telttakatuja seuralaisenaan
Teja, joka piti hänen päällään Teoderikin sinistä kuninkaanlippua.
Keskellä leiriä hän tapasi joukon miehiä, naisia ja lapsia —goottilainen, kansasta muodostettu sotajoukko kuljetti aina ne mukanaan— joka uhkaavan näköisenä vyöryi länsiportille päin.
Hildebad käski miehensä portille keihäät tanassa.
"Päästäkää meidät ulos", huusi joukko. "Kuningas on paennut, sota onlopussa, kaikki on hukassa. Me koetamme pelastaa itsemme."
"Kuningas ei ole sellainen raukka kuin sinä", sanoi Hildebad tuupatenetumaista miestä hiukan taaksepäin.
"Hän on petturi", huusi tämä. "Hän on hylännyt ja pettänyt meidätmuutamain naisen kyynelten vuoksi."
"Niin", kiljui toinen, "hän on tapattanut kolme tuhatta veljistämme jasitten paennut."
"Valehtelet", sanoi levollinen ääni ja Vitiges ilmestyi kulman takaa.
"Terve, kuningas Vitiges", huusi jättiläismäinen Hildebad. "Tässä hännyt on. — Enkö sitä teille sanonut