Kirj.
Paavo Cajanderin suomennos
ilmestyi v. 1910.
Näytelmän henkilöt:
Milanon herttua, Silvian isä.
VALENTIN, | kaksi veronalaista aatelismiestä.
PROTEUS, |
ANTONIO, Proteuksen isä.
THURIO, Valentinin kilpakosija.
EGLAMOUR.
VILKAS, Valentinin palvelija.
KEIHÄS, Proteuksen palvelija.
PANTHINO, Antonion palvelija.
Isäntä, jonka talossa Julia asuu.
Rosvoja.
JULIA, nuori veronalainen neiti.
SILVIA, herttuan tytär.
LUCETTA, Julian kamarineitsyt.
Palvelijoita. Soittoniekkoja.
Tapahtumapaikkana osaksi Verona, osaksi Milano ja Mantuan seudut.
Tori Veronassa.
(Valentin ja Proteus tulevat.)
VALENTIN.
Mua älä houkuttele, rakas Proteus;
Ei kotikasvatilla äly kasva.
Jos nuoruuttas ei lempi kahlehtisi
Ihaillun kullan sulokatseisiin,
Niin pikemmin sua minä vietteleisin
Mukaani mailman ihmett' ihaamaan,
Sen sijaan että kotosalla nuhjaat,
Kuluttaan nuoruuttasi tyhjäntoimiin.
Kun lemmit, lemmi; hauskaa toivon sulle;
Jos itse rakastun, niin samaa mulle.
PROTEUS.
Menetkö? Rakas Valentin, voi hyvin!
Ja muista Proteusta, kun matkallasi
Näet monta ihmeellistä nähtävää;
Ja mua toivo onnes osakkaaksi,
Kun onni sulla on; ja vaarassa,
Jos vaara sua kohtais, murhees, huoles
Mun pyhäin rukousteni turviin heitä:
Sun edestäsi tahdon rukoilla.
VALENTIN.
Rukouskirjanas on lemmen kirja.
PROTEUS.
Niin, tietystikin kirja, jota lemmin.
VALENTIN.
Tuo syvän lemmen laaka tarina:
Kuink' yli Hellesponton ui Leander.[1]
PROTEUS.
Syvemmän lemmen syvä tarina:
Hän uppos lempeen uumiansa myöten.
VALENTIN.
Mut sinä siinä istut kaulaa myöten,
Ja kuitenkaan et Hellespontoss' uinut.
PROTEUS.
Kuin? Kaulaako? Mult' älä kaulaa vie.
VALENTIN.
Ei, tuo ei sulta kaulaa kysy.
PROTEUS.
Mikä?
VALENTIN.
Tuo lempi, missä oihkall' ostat pilkan,
Huokauksin' ylvän katseen, hetken ilon
Viikkoisten pitkäin öiden valvonnalla;
Jos voitat ehkä, häviöks' on voitto,
Jos häviät, saat voitoksesi tuskan.
Kuink' onkaan, älyll' ostat hupsuutta,
Tai hupsuus perin voittanut on älyn.
PROTEUS.
Kaikesta päättäen, siis olen hupsu.
VALENTIN.
Kaikesta päättäen, se kohta nähdään.
PROTEUS.
Häväiset lemmen; min' en ole lempi.
VALENTIN.
Se valtiaas on, se sua vallitsee;
Ja joka näin on hupsun ikeen alla,
Ei viisaan kirjoiss' ole ikänä.
PROTEUS.
Mut kirjoiss' on, ett' ihanimmat ummut
Syö ahnas toukka; samoin ahnas lempi
Kuluttain kalvaa hienoint' älyä.
VALENTIN.
Myös kirjoiss' on, ett' aikaisimmat ummut
Syö toukka ennen niiden kukintaa;
Ja samoin lempi nuoren hienon älyn
Hupsuksi muuttaa; umpuunsa se kuihtuu,
Menettäin kukkeimmillaan vehreytensä
Ja kaikki vastaisuuden kauniit toiveet.
Mut miksi tuhlaan sinuun neuvoja,
Jok' olet lemmenhalun pauloiss' ihan?
Hyvästi vielä kerran! Rannall' isä
Jo odottaa, mua laivaan saattaakseen.
PROTEUS.
Ma sinne sua seuraan, Valentin.
VALENTIN.
Älä, hyvä Proteus; tässä erotkaamme.
Milanoon mulle kirjeess' ilmoita,
Mitenkä lempes käy ja mitä muuten
Täält' ystäväsi poikess' ollen kuuluu.
Minäkin sulle samoin kirjoitan.
PROTEUS.