E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Kirj.
Augustinus
Latinankielestä lyhennellen suomentanut ja selityksillä varustanut
Osvald Stenroth
WSOY, Porvoo, 1905.
Alkulause.
Lukijalle.
1. Lapsuuden aika.
2. Ylioppilasvuodet.
3. Manikeolaisuus.
4. Ystävän kuolema.
5. Faustus.
6. Ystävät.
7. Plotinos.
8. Kääntyminen.
9. Uusi elämä.
Hajanaisia kappaleita 10. ja 12. kirjasta. Loppu.
Huomautukset.
Tämä kirkkoisä Augustinuksen kirjoittama teos, joka nyt julaistaansuomenkielelle käännettynä, on aikaisemman kristillisenkirjallisuuden huomattavimpia muistomerkkejä. Sen kirjoittaja oliei ainoastaan vanhemman kirkon etevimpiä opettajia, vaan myöskinaikansa, vieläpä kaikkien aikojen syvämielisimpiä ajattelijoita, jokataistelujen ja vaihtelevien kärsimysten jälkeen vihdoin oli löytänytratkaisevan vastauksen kaikkiin ajan ja ijankaikkisuuden, samoinkuinihmissydämen rauhattomiin kysymyksiin nöyrässä uskossa JeesukseenKristukseen ja hänen evankeliumiinsa. Augustinuksen "Confessiones"antavat meille silmäyksen näihin moninaisiin taisteluihin. Samalla nekirkkaasti valaisevat yleensä totuudesta taistelevaa ihmissydäntä,joka aikojen ja olojen vaihtelusta riippumatta pysyy alati samana.Siitä syystä tämä teos ansaitsee lukemista ja tutkistelemista jaetenkin juuri nykyaikana. Meidän päivinämme ovat ulkonaisen elämänkysymykset ensi sijalla ihmisten harrastuksissa, mutta ihmissydämensisäisistä syvimmistä tarpeista — elävän Jumalan tarpeista —monikaan ei välitä. Ja kuitenkin juuri tämä tarve on nykyaikanakinkaikkein huutavin. Sen oikeasta tyydyttämisestä riippuu ei ainoastaanyksityisihmisen rauha ja siveellinen voima, vaan myöskin hänenkykynsä täyttämään ihmiselämän monia velvollisuuksia. Itsetuntemuson Jumalan tuntemisen ja yleensä ihmisolemuksen käsittämisenvälttämätön ehto. Toivon hartaasti, että tätä kirjaa luettaisiin jase saavuttaisi niin suurta huomiota kuin se ansaitsee; johdattakoonse monta lukijaa tuntemaan ihmissydäntä ja sen syvimpiä tarpeita.
Porvoossa marraskuun 11 p:nä 1905.
Herman Råbergh.
Augustinuksen tunnustusten suomentaminen ei ole helppo tehtävä.Pitkä, monijäseninen latinalainen lauserakennus ja suuret, syvällisetajatukset, jotka niin kiireesti seuraavat toisiaan, että toinentuskin ennättää toisen tieltä, ja että tekijä itsekään tuskin saakunnolleen sanotuksi, mitä on ajatellut ja aikonut sanoa, tekeesuomentamisen varsin vaikeaksi.
Tässä onkin varmaankin ainoa mahdollinen syy siihen, että tämäteos on aina tähän asti jäänyt suomentamatta. Sellainen otaksumanimittäin, että se ei olisi sen arvoinen, että sitä kannattaisisuomentaa, on kerrassaan mahdoton. Sillä onhan tämä teos aikaa sittenkäännetty kaikille maailman sivistyskielille, ja onhan sitä ainapidetty erinomaisena teoksena alallaan maailman kirjallisuudessa.
En olisi minäkään uskaltanut tämän teoksen suomentamiseen ryhtyä,ell'ei eräs ystäväni olisi minua siihen kehoittanut. Miten olen tässätyössäni onnistunut, sen päättäköön lukija otettuaan tarkoin selkoaalkukielisestä tekstistä ja ennestään löytyvistä käännöksistä.
Tässä Augustinuksen teoksessa on paljonkin sellaista meille nykyajanihmisille niin kovin kaukaista, outoa ja eriskummaista, e