Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
MARTTI HUMU [oik. Maria Ramstedt]
Helsingissä, 1896,
G. W. Edlund kustantaja.
Helsingissä,
J. C. Frenckell ja Poika, 1896.
Teofilus Klimmi, entinen käräjäkirjuri.Elvira, hänen vaimonsa.Stella, heidän tyttärensä.Rouva Telje.Hessu, piikatyttö.
Avara huone, perällä ja oikeaLLa ovi. Vasemmalla akkuna, sen allapöytä; puukansi sohva. Kangaspuut. Leipomauuni, sen edessä hella, jollakiehuu kahvikattila. Kaikki siistiä, mutta osoittaa köyhyyttä.
HESSU (puhaltaa tulta hellan alla). Hyvänen aika! Ketähän sitä nytodotetaan jouluksi tänne? Kuinka ovat salaperäisiä olevinaan:jouluvieraita, jouluvieraita! Vaan äläs huoli: kyllä niistä vieraistaminä, Heikkilän Hessu selvän otan! Niin tein kesälläkin: ei laisinkaanminulle virketty ketä tulee, niinkuin minä en olisi sitä tiennyt! —Sulhanen se lienee nytkin — kukas muu! Ja nyt se taas alkaalainaileminen: voi tokkiisa! — Kuhan nuo kenkäni nyt edes ylijoulupyhäin kestäisivät, (katselee niitä) mutta voipas sinun tallukka!Eikös vaan tuossa jo olekkin aika aukko, on sitä aika halkeama aivan!Tella ryökkinän kengätkään eivät sovi, jos noita joskus jalkaaniiltasilla pistäisinkin, hän kun nyt kulkee pienissä kesäkengissään —nätti näet olla pitää! (puhaltaa). Hei vaan onnellisten elämätä. Toistase on meidän meikäläisten! Ohoi vaan!
ELVIRA (tulee oikealta). No eikös ne nyt ikinä tahdo palaa nuo siunatutpuut? Koeta nyt puhaltaa oikein. Herra tahtoo kahvia.
HESSU. Hm! sanoi Haikolan Matti kun hanhia tappoi. Kaikki keuhkoni olenuuvuksiin puhaltanut aivan; eikä nuo puut sittenkään pala kun ovat niinmärkiä ja lahoja, jottaha.
ELVIRA. Pitää puut tuoda aina iltasella sisään, aamulla ne ovat sittenihan kuivat palamaan. Sinä nyt et milloinkaan muista mitään, saa satakertaa muistuttaa.
HESSU. Tästä puoleen ei huoli rouvan ollenkaaan muistuttaa enään.Viimeisen laholaudan nyt liiterissä juuri pirstaleiksi panin. Eikä tuonyt tahdo palaa tuokaan, itkee vaan ja valittaa, kovaa kohtaloaanuikuttaa! — (puhaltaa). Pala, pala, siell' on lämmin ollaksesi: sinnene on muutkin menneet, kaimasi kaikki kulkeneet, iltavirttä suhisseet!
ELVIRA. Kuinka se on näsäviisas olevinaan vielä. Joudu nyt kiireestipesemään ruokasalin laattiata; meille tulee nyt jouluvieraita ja kaikkipaikat pitää siksi olla puhtaat, muista se.
HESSU. Yhtä puhtaat kun ruoka-aitta ja puuliiterikin jo ovat — —
ELVIRA. Anna niiden olla, ethän sinä niitä ennenkään ole täyteenahdannut. Kyllä niistä muut huolen pitää. Mene vaan pesemään ruokasalinlaattiata.
HESSU (panee suuren rievun eteensä). Heti vaan, niin kun tuulessa kuivanahka! Mutta tupakka panna pitää, vaikka ois jalka avannossa! — Kasnäin vaan! (ottaa ämpärin).
ELVIRA. Ei, älä sitä astiata ota, onhan niitä nyt laattianpesu-astioita muitakin.
HESSU (seisahtuu). Jottako olisi? Missäs niitä nyt säilytetään sitte?
Viimeisen pytynpohjan rouva eilen polttti perunakattilan alla. —
(Menee).
ELVIRA. Mene, mene nyt mokomakin! Kaikki astiat antaa karsinoitua.Tietysti ne sitten saa polttaa tarpeen tullessa. Voi, voi, voi! (raapiikorvallistaan).
TEOFILUS (paitahihasillaan). No, joko se kahvi alkaa olla valmistaviimeinkin? Tässä olen nyt jo tätä äkkiväärää