E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
LARIN-KYÖSTI [Kyösti Larsson]
Porvoossa,Werner Söderström,1899.
Lähtö.
Ulos maailmaan!
Kulkurin kannel.
Itkisit joskus illoin.
Mustalaistaikoja.
Suvisia suruja.
Keinulaulu.
Kulkijaneito.
Synnyinmaja.
Pilviä kaitsemassa.
Mustalaislaulu.
Elon kulku.
Keväisiä sointuja.
Ne pitkän matkan kulkijat.
Arpasilla.
Hän kulkee niinkuin kuningas.
Juomalaulu.
Maantiellä.
Maailman turulla.
Sua etsin.
Maailman-Matti.
Laivat ne seilaa.
Pahajärven pitäjäss.
Lemmen oksalla.
Majan ma tahtoisin rakentaa.
Voi, tahdotko rannalle tulla.
Villivarsat.
Houreissa.
Kirkon varjossa.
Ota se kaunis kannel taas.
Pois on mennyt laulajaneito.
Epätoivo.
Jouten.
Soitan pillillä.
Jääpylväät.
Eksyksissä.
Pakosalla.
Ristitiessä.
Koskelle tulo.
Myllärin neito.
Limokujassa.
Häitä kuokkimassa.
Huumeessa.
Myllärin rengin laulu.
Hääpolska.
Unelmissa.
Pöytälaulu.
Hän riisti piiristä morsiamen.
Häistä palaaja.
Silkkisiteissä.
Naamiosalissa.
Silmästä silmään.
Sinä olet kuin kiiltävä perhonen.
Voi, muistatko.
Itke ihana!
Ma tahdon heittää sen naamarin.
Aiheen haltija.
Kuin nuoren ruovon sun notkistan.
Keskellä karkeloa.
Sua suojaisin.
Narrin kannel.
Narrin lauluja.
Viuhkain liehuessa.
Voi, olisiko surua silmissäs.
Kuvastimen edessä.
Sinä aiot mun hyljätä.
Miksi viivyn?
Hyypiö.
Laululaaksossa.
Hämärän ääniä.
Paistaa se päivä kiville.
Pensas varjossa.
Satu.
Näky.
Ilokivellä.
Unen liepeillä.
Kuutamossa.
Kulkurin lankeemus.
Kulkurin virsi.
Äiti.
Unen unhola.
Tuutulaulu.
Astui tietä vanha vaari.
Kun maa pyörii.
Onnen tupa.
Kullan kahleissa.
Manan majoilta.
Maineen siivillä.
Oravan jäljillä.
Vieraalla maalla.
Tähtien lentäessä.
Kotimatkalla.
Tulo kotikylään.
Onnen ovella.
Rakkauden ha'ussa.
Kotona.
Lähtö.
Äiti.
Minne menet, kunne kulet tutun turvan kynnykseltä oman pellon pientareelta, näiltä armailta ahoilta? Kotitakan liekit ne lempeästi liehuu, maaliman nuotioilta pahat tulet riehuu, miksi jätät kotitulet, poikani poloinen?
Kulkuripoika.
Tääll' on pellon sato saita, köyhä olo, yksinäinen tunnit on tuhannen vuotta näillä pienillä pihoilla. Yhtä samaa, yhtä samaa kotikäki kukkuu, puhtehella hämäressä ajatuskin hukkuu, kaipaan noita mairemaita, kantaja kaunoinen!
Äiti.
Päivä paistaa pilvien alta, loistaa neidot, naurun lapset, odottavat onneansa, ota parvesta parahin! Kuule paimenhuilua ja metson kotkotusta poven tulta tunne ja huulen huvitusta, suloinen on neidon valta,