Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Sigurd [Alfred Hedenstierna]
Tekijän luvalla neljännestä painoksesta suomennettu.
Raumalla 1894, Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiö.
Esipuhe.
Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.
Lukusilla.
Kaikkien ystävä.
Rakkaus.
"Hänestä tulee kyllä."
Ainoastaan yksi lehmä.
Salakapakoitsijan tytär.
Pekka Juhonpojan Lassi, josta tuli mies maailmassa.
Kuninkaan kyyti.
Uusi lukkari.
Kansalaisluottamus.
Anoppi.
Kun rautatie oli valmis.
"Kun juna kiitää kohti Göteporia."
Ruotilainen.
"Liian myöhään."
Esipuhe.
Rakas lukija!
Olen sitonut pienen vaatimattoman kimpun luontoperäisiä kukkia, jotkaolen löytänyt kotiseutuni Smålandin laihalta, mutta uskolliseltapovelta, ja nyt minä tahdon istuttaa ne sinne takaisin; siinä kaikki.
Moni olisi taidokkaammin liittänyt kukat yhteen ja huolekkaamminerottanut rikkaruohon; ei kukaan olisi tehnyt sitä suuremmallarakkaudella.
Sillä minä olen elänyt rahvaan parissa, ottanut osaa sen töissä,huolissa ja toiveissa, oppinut tuntemaan sen maailmankatsomuksen,tavannut oikeaa leikillisyyttä karkeiden pintojen alta ja kelposydämmiä koruttomien nuttujen alta.
Moni pitää aiheita näissä pienissä kuvissa varsin mitättöminä javähäpätöisinä. Ja se on siitä yksinkertaisesta syystä, että se maailmaon niin pieni, joka liikkuu töllin neljän ahtaan seinän japikkutilallisen saran rajalinjan sisällä.
Mutta olen ollut sitä mieltä, että se maailma ansaitsee kylläoppimista, sillä vielä on, Jumalan kiitos, meidän ruotsalainen kansammemetsissään, vuorillaan ja laaksoissaan sellaista, jotta sitä oikeintuntea on samaa kuin paljon rakastaa sitä.
Järkähtämättömällä luottamuksella Sinun hyväntahtoisuutesi Sinunystäväsi ja palvelijasi
Sigurd.
Esipuhe kolmanteen painokseen.
Kun minä näissä pienissä kyhäelmissä etsin suurta pienessä ja kauneuttarumien pintojen alta, olin minä täysin varma siitä, ettei minuahyväksyttäisi siihen runoilijalahkoon, joka yhtenään hakee tottarumassa.
Niin on tapahtunutkin, mutta omaksi ja monen muun kummastukseksi lensinminä suoraan niiden syliin, joille minä olin uskaltanut kirjoittaa, jatulen nyt kolmannen kerran heidän luokseen pienten, yksinkertaistenkangas- ja metsäkukkieni kanssa.
Minulla ei ole mitään erityisesti lisättävänä. Tämän tällaisenesipuheen tarkoituksena onkin vain pyytää lukijoita olematta panemaanmitään erityistä huomiota kirjan kaikenmoisiin puutteisiin, muttatätähän olen minä jo runsaassa määrässä saanut osakseni, ja kun synnitovat anteeksi annetut, lopetetaan tavallisesti lukemallasynnintunnustus.
Kuitenkin — löytyy sana melkein yhtä kaunis kuin arkaileva:"Anteeksi!" ja se on tuo lämmin: "Kiitos!"
Kiitos siis sinulle, ruotsalainen yleisö, siitä, että sinä joka kertakun minun kuvailuni on käynyt kömpelöksi eikä täysin ole ilmaissutsitä, mitä sinun oma silmäsi mahdollisesti on nähnyt elämässä, ainaolet ystävällisesti muistanut suurta eroavaisuutta kynän, silmän jasydämmen kuvailukyvyssä, aina suosiollisesti olet huomannut, kuinkaerilaisiksi luonnollisesti tulevat kaistaleet metsää ja kangastapainomusteen