E-text prepared by Jari Koivisto
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/52982
Kolme novellia
Kirj.
Suom. Arvid Järnefelt
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
Päivälehden kirjapainossa 1904.
Lukijalle.
Lapsuus:
I. Kotiopettaja Karl Ivanovitsh.
II. Äiti.
III. Isä.
IV. Oppitunnit.
V. Mielipuoli.
VI. Metsästysretken valmistukset.
VII. Metsästys.
VIII. Leikit.
IX. Vähä niinkuin ensimäisen rakkauden tapaista.
X. Mikä ihminen oli isäni?
XI. Työhuoneen ja vierashuoneen toimia.
XII. Grisha.
XIII. Natalia Savishna.
XIV. Ero kodista.
XV. Lapsuus.
XVI. Runoelma.
XVII. Ruhtinatar Kornakova.
XVIII. Ruhtinas Ivan Ivanovitsh.
XIX. Iivinit.
XX. Tulee vieraita.
XXI. Ennen masurkkaa.
XXII. Masurkka.
XXIII. Masurkan jälkeen.
XXIV. Vuoteella.
XXV. Kirje.
XXVI. Mikä meitä maalla odotti.
XXVII. Suru.
XXVIII. Viimeiset surulliset muistot.
Tästä Leo Tolstoin teoksesta ilmestyi Venäjällä ensimäinen osa."Lapsuus", jo vuonna 1852, ja oli kirjailijan ensimäisiä julkaisuja.Sittemmin ilmestyi teoksen toinen osa, "Poika-ikä", v. 1854, ja vihdoinkolmas osa, "Nuoruus" yhdessä edellisten osien kanssa eli siis kokoteos yhtenäisenä kolmiosaisena kertomuksena v. 1857. Leo Tolstoin nimituli sen johdosta heti tunnetuksi yli koko Venäjän, vieläpä laajaltisen ulkopuolellakin.
Vaikka tällä elämänkuvauksella, katsoen sen tavattomaan vilkkauteen jasyvällisiin sielullisiin analyyseihin, helposti saattaisi otaksuaolevan autobiograafisen luonteen, ei asianlaita ole kuitenkaansellainen, — kuten myöskin tekijän läheinen ystävä N. Strahowasiantuntijana vakuuttaa. Tämä koskenee erittäinkin kertomuksenmuutamia etualalla olevia sivuhenkilöitä. Niinpä esimerkiksi tekijänäiti on kuollut paljoa aikasemmin kuin kertomuksessa kuvataan.Kertomuksen "isän" mallina lienee myös ollut juku toinen henkilö kuinkirjailijan isä.
Mutta mitä päähenkilöön tulee, joka ensimäisessä personassa kertootässä elämäkertaansa, niin voinee erehtymättä sanoa, että tekijän omatsyvimmät ja voimakkaimmat lapsuuden vaikutukset ovat ainoastaansiirretyt objektiivisesti kuviteltuun ja piirreltyyn romaanihenkilöön.
Kertoja vie lukijan valoisaan, tunteista rikkaaseen, lämpimäänlapsuuteensa; sitten yhtä elävästi kuvaa poika-ikänsä levottomampaa,ristiriitaisuuksia sisältävää ja jo vähän kylmyyttä huokuvaakehityskautta, sekä tekee vihdoin tiliä nuoruutensa ajoista, joihinlapsuuden valoisat vaikutukset ovat peräti sammuksissa ja hän seisoo —vaikka kotolaisten, ystäväin ja seurapiirin ympäröimänä — sittenkinypö yksin täydellisen turmeltumisen ja oman siveellisen tunnontienhaarassa. Tässä kaikessa on niin paljon elettyä ja koettua, niinpaljon yleisinhimillistä, että, huolimatta kertomuksessa esitetynaitovenäläisen ylimyselämän oudoista ulkonaisista puitteista, jokainenlukija, joka tämän kertomuksen lukee, on uudestaan elävä oman muinaisenlapsuutensa muistoja, onpa hänessä ehkä heräävä semmoisiakin muistoja,jotka muuten olisivat ikuisiksi painuneet unhotukseen.