SUOMESTA POIS

Kuvaus keväältä 1899

Näytelmä kahdessa näytöksessä

Kirj.

MAILA TALVIO

Porvoossa,Werner Söderström,1899.

HENKILÖT:

MATTILA, pienemmän maatilan isäntä.
TAPANI |
ROOPETTI | hänen lapsiaan.
SELMA |
LAURI |
ALPERTTIINA, Tapanin vaimo.
AHOKANGAS, Mattilan naapuri.
ANTTI | hänen lapsensa, Selman kansanopistotovereja.
ANNA |
HILTA, varakas talontytär.
VANHA LEENA.
VEIKKOLIN, metsänostaja.

Kyläläisiä, nuoria tyttöjä ja poikia.

Jos näytösten alussa kuvattuja dekorationeja pidetään liian vaikeina,niin voidaan niitä tietysti tehdä yksinkertaisemmiksi. Samoin voidaantässä esitettyjen laulujen sijaan ottaa toisia, kunhan niiden henkivain säilytetään.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Mattilan tupa, tavallinen, siisti talonpoikaishuone: penkit pitkinseiniä, perällä oikealla pöytä, jonka edessä rahi, keskellä peräseinääovi, vasemmalla edessä avoin liesi, jossa rovio hiiltyy, ikkunoita.Mattila ja Ahokangas istuvat pöydän ääressä. Selma tarjoaa heillekahvia, sitte palatakseen lieden ääreen, jossa Anna seisoo, miestenpuhetta kuunnellen. Lauri veistelee, istuen penkillä oikealla. Kaikkiovat arkivaatteissa.)

MATTILA. Kyllä se nyt pimeältä näyttää. Veden alla ovat kaikkivainiomme, karjanruoka lopussa, eikä kesää kuulu, vaikkei ole kuinviikko juhannukseen.

AHOKANGAS. Ja vielä ottivat meiltä sanomalehden, jotta pitäävallan kuin säkissä elää. Maksettu oli vuoden loppuun asti, muttavahingonkorvauksesta ei ole puhettakaan.

ANNA (Selmalle, matalalla äänellä). Mene nyt sanomaan se isällesi.
Kerranhan se kumminkin on sanottava. Sinun olisi heti pitänyt hänelle
ilmoittaa, ettet aio jäädä tänne Suomeen kuolemaan nälkään, kun
Amerikka antaa leipää yllin kyllin.

SELMA. En ole saanut sitä sanotuksi.

ANNA. Jollet sinä sano, niin sanon minä.

SELMA. Ei, ei. Kyllä minä itse, kunhan jäämme kahdenkesken.

MATTILA. Se tässä sentään eninten panee ajattelemaan, että nuorikansa kaikki Amerikkaan lähtee. Tämäkin kylä on vallan villissään. Eimeidänkään poikiamme enään mikään olisi pidättänyt, kaupunkiin pitilähdettämän mullikkaa vaihtamaan matkarahoiksi.

AHOKANGAS. Lähteäpä on päättänyt meidänkin Antti.

(Mattila luo pitkän katseen Selmaan, joka kiireesti kääntyy häneenselinpäin ja alkaa puuhata lieden ääressä.)

MATTILA. Vai jo Anttikin! Vaikka on asevelvollisuuden suorittanut.

ANNA (Selmalle). Mennään nyt puhumaan!

AHOKANGAS. Siitä se Antti niin harmistui, kun ei saatu perustaa sitäseuraa, jota teidän poikienne kanssa jo pitkin talvea ovat puuhanneet.

MATTILA. No, sen nyt vielä jaksaisi kantaa, mutta kuka täällätulevaisuudessa työt suorittaa, kun parhaat voimat Amerikkaan menevät?Selman ja Laurin kanssa sitä minäkin ensi vuonna saan jäädä taloapitämään.

SELMA (Annalle). Siinä kuulet!

LAURI (reippaasti). Mutta me sitä pidämmekin kuin miehet!

AHOKANGAS. Oikein puhuttu, Lauri! Mutta minun poikani lähtee. Minulleei jää kuin Anna. Rengit ja muonamiehet jo kauppaavat kellojaan,saadakseen matkarahaa.

ANNA (liketen pöytää). Mitä me, isä, tänne jäämme nälkää näkemään.
Lähdetään kaikki!

...