E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomennos
Helsingissä,
Lång & Ståhlberg, kustantajat,
J. C. Frenckellin ja pojan kirjapainossa,
1884.
Eräällä viljavalla niemekkeellä Blekingin ihanassa saaristossa onpeilikirkkaan lahden rannalla pieni hauskan näköinen kalastuspaikka,jolla on tuo romantillinen nimi Balderinlehto.
Kansantaru tietää kertoa, että täällä muinaisina aikoina oliollut mahtava kauppakaupunki, joka loisti kukoistuksessaan ainaviidennentoista vuosisadan alkuun, jolloin sen ryösti ja hävitti tuotunnettu merisankari Severin Norrby, joka kauvan aikaa oli oleskellutlahdella ryövärilaivastoineen.
Olkoon tämän asian laita kuinka hyvänsä. Se kuitenkin on varma, ettäBalderinlehto meidän aikoinamme on ainoastaan kaunis kalastuspaikka,joka on saanut suurimman merkillisyytensä myöhempinä aikoina muutamienharvinaisten tapausten kautta, jotka tässä alempana tahdomme lukijammesuosiollisella luvalla kertoa.
Myrskyisen lokakuun yön perästä 1821 huomasivat Balderinlehdonasukkaat aamulla kauhistavan näyn jollaisia usein sattuu pimeänävuoden aikana kivisillä rannikoillamme. Eräs laiva oli nimittäin yölläjoutunut haaksirikkoon. Vaahtoavain aaltojen harjoilla oli ylt'ympärilaivan jäännöksiä ja muutamia merimiesten tavaroita sekä moniaitaihmisruumiita, joita yltyneet aallot viskelivät säälimättä sinne tänne,hyökäten vasten karia niin että vaahto pärskyi kohden pilviä.
Se oli kamala kuva, jossa näkyi ainoastaan kuoloa ja hävitystä; silläaallot paiskelivat alituisesti rantaan uusia esineitä särkyneestälaivasta, joka jo oli niin perin pohjin musertunut, etteivät jäännöksetenää näyttäneet vesilintuja suuremmilta.
Kansa katseli hävitystä sekanaisilla tunteilla. Moni ajattelisurullisesti huokaillen haaksirikkoisia, jotka yöllä laskivatijäisyyden satamaan; mutta useimmat iloitsivat kuitenkin rikkaastasaaliista, jonka he toivoivat varmaan saavansa tämän onnettomuudenkautta. Kaikki siis oli vilkkaassa liikkeessä rannalla. Lapset javaimot juoksentelivat edestakaisin kirkuen, varustettuina kekseilläja muilla aseilla, joilla he kokivat tavoitella kaikkea mitä suinkintaisivat kuljeksivista laivan kapineista. Miehet varustivat veneensä jariensivät maalta uutterasti puuhaten samassa tarkoituksessa.
Myrsky asettui vähitellen, mutta vielä kohoili meri suurinahyökylaineina. Pienet kalastajaveneet hyppivät ylös alas, niin ettäne pitkiä aikoja olivat vallan näkymättömissä. Pelastustyö oli niinmuodoin hyvin vaarallista, mutta vähänpä se huoletti rivakoitamerimiehiä, sillä saalis oli sangen runsas. Aaltojen kuohuvatharjat olivat melkein täynnä tervatynnyreitä, hamppua ja suuriatalikappaleita, jotka olivat kallisarvoisia ranta-asukkaille. Hekorjasivat väsymättömällä innolla laulellen vaan iloisia lauluja.Toisen kuolema auttaa toista leipään, sanoo vanha sananlasku, jokaon täysin tosi sellaisissa tilaisuuksissa. Kaikki olivat sentähdeniloissaan, eivätkä tällä kertaa ajatelleet muuta kuin kiskoa itselleenveden päällä kuljeksivaa tavaraa, ja sitä he tekivätkin semmoisellaripeydellä, että siitä oli kunniaa heidän käsivarsilleen.
Kanta-asukasten tuolla tapaa puuhatessa, seisoi yksinäinen miesläheisellä kallion kärjellä katsellen heidän askareitaan. Vesi tippuihänen vaatteistansa ja paljaasta päästänsä, niinkuin hän vast'ikäänolisi