Huvinäytelmä 2:ssa näytöksessä
Mukaelma
U. W. TELÉN & C:o, Kuopio,
1905.
Senssuurin hyväksymä, 5 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa
Heinonen, ruukinpatruuna.
Loviisa, hänen vaimonsa.
Karoliina, heidän tyttärensä.
Henrikson, kauppias.
Emma, hänen vaimonsa.
Hellsten, varatuomari.
Heikkinen, Henriksonin kirjanpitäjä.
Hellonen, poliisikonstaapeli.
Heiskanen, Heinosen renki.
Maiju, palvelustyttö.
Tapahtuu Helsingissä.
(Huone Henriksonin kotona. Kaksi ovea kummallakin puolella ja kaksiperällä. Vasemmalla ikkuna ja oikealla kirjoituspöytä. Tavallisiahuonekaluja. Peräovien välillä on kaappi).
Emma ja Maiju (tulevat perältä).
(Emma puettuna kävelypukuun; Maiju kantaa koria).
Maiju. Kissa vieköön, kun on kuuma!...
Emma. Pelkäätkö, että ahvenet keitoksi kiehuvat korissa?
Maiju. En, mutta olisihan torilla ollut kantajiakin ja...
Emma. Luuletko sinä sitten olevasi liian hyvä kantamaan ruokaatorilta?
Maiju. Enpä juuri sitä!... Mutta kun on vähän arvon tunnetta jakaikkea tuota ... ja sitäpaitsi on jo kuusi viikkoa opetellut koneellaompelemaan...
Emma. Suus kiinni — ja paikalla!... Sinulla ei ole mitään syytävalittaa. Siivoa nyt vaan kalat illaksi! — Mieheni varmaankin tuleeihmettelemään. Hän ei ole saanut ahvenia kaukaan aikaan.
Maiju. Ei, ei tosin ... mutta onpa häntä suomustettu kuitenkin.
Emma. Mitä?... Mitä sinä sillä tarkoitat? Emmekö ole onnellisiayhdyselämässämme? Hän viihtyy niin hyvin kotona eikä koskaan käyravintoloissa. Ja kenen ansiota tämä on, ell'ei minun?
Maiju. Niin, ei suinkaan siitä kukaan muu hyötynekään.
Emma. Sinäkin voit ottaa meistä esimerkkiä, kun kerran menetnaimisiin. Kun mieheni vielä oli nuorimies, punastui hän, jos jokuneitonen katsoi häntä silmiin. Se on todellista kainoutta.
Maiju. Ah, mitä rouva sanoo! Oliko herra todellakin niin kaino?
Emma. Kyllä hän oli!... Ja niin vakava!... Ja sellainen hän onvielä naimisissa ollessaankin.
Maiju. No entäs kainous sitten?
Emma. Sinä olet tuhma. Sinä et sitä käsitä. Käy nyt hetiaskareihisi!
(Menee vasemmasta takaovesta).
Maiju.
Maiju. Minäkö tuhma? — Eipäs, hyvä rouva!... Minullakin on omatrakkaussuhteeni. Mutta minun sulhaseni ei olekkaan sellainen jänis,että hän punastuisi tytön nähdessään!... Kyllähän hän on vähänhuristellut aikoinaan, ja se onkin parempi, että se on tehty ennenkuinmenee naimisiin. Hän on poliisina näillä seuduin ja hän näyttääkinvormussaan aivan luutnantilta... (Katsoo ikkunasta). Oi, sun suutari!Tuollahan hän käveleekin käytävällä. (Huutaa) Kalle! Kalle! Tulehan nytvähän minuakin katsomaan!
Hellonen. Tulen aivan paikalla, armaani.
Maiju. Hän tulee tänne!... Pitää avata keittiön ovi toistatietä... Sitten saamme rauhassa keskustella. Jos nykyaikanapalvelustytöllä on siivo sulhanen, niin katsoo emäntä heti kieroon...Hän kai kadehtii... Ah, siinähän sinä jo oletkin!
Maiju. Hellonen.
Hellonen. Tässä o