E-text prepared by Tapio Riikonen
Murhenäytelmä
Kirj.
Alkuteoksen runomitoilla suomentanut,johdannolla ja selityksillä varustanut
Kaarlo Forsman
Porvoossa,Werner Söderström1897.
Aischylos, kreikkalaisen draaman ensimmäinen suuri mestari, jättäävielä väljän tilan epiikan ja lyriikan aineksille näytelmissään.Onpa hänen uskonnollinen katsantotapanakin vielä yleensä eepillisenrunouden. — Kun Iliadissa Achilles, kärsittyään Agamennoniltasolvauksen, vihoissaan jättää kansalaisensa mahtavaa apuansavaille, opettavat mieshukka ja ahdinko jälkimäistä että hän onpahoin tehnyt. Mutta ei Achilleen ylpeys myöskään saa jäädäkurittamatta ja voitolle. Patroklon kuolema pakottaa häntä luopumaanitsekkäisyydestään ja ryhtymään taisteloon, jouduttamaan kohtalonsäätämää häviötä Troialle ja — omaakin kuoloansa. Näin ihmistenteot, silloinkin kun he luulevat vapaasti toimivansa, heidänintohimonsa ja rikoksensa ovat kohtalon ja jumalien käsissävälikappaleina heidän tarkoituksiaan varten. Rikostenkin uhallapääsee jumalallinen oikeus lopullisesti voitolle, kun rikos tuleehäädetyksi ja ihmisten täytyy kärsimysten kautta mieltä opittuaantunnustaa jumalien viisaus ja valta.
Tämä Homeron kanta on yleensä Aischylonkin. Sitä nähdäksemmetarkastelkaamme vaan "Agamemnon" näytelmää, jonka kantataru onotettu Troian sodan satupiiristä, edellyttäen muitakin vanhempiasatuja.
Edessämme on Pelopiidein onneton ruhtinassuku, jossa rikos javerinen vaino käy perintönä polvesta toiseen aina kantaisästäTantalosta asti. Hänhän se, alkuaan oltuaan jumalien lemmikki,kiusatakseen heidän kaikkitietävyyttänsä, teurasti heille omanpoikansa syötäväksi ja siitä syöstiin manalaan ikituskia kärsimään.Poika Pelops virkosi henkiin ylhäisien armosta ja eli onnellisena,kunnes hän jo vanhana samensi onnensa aviorikoksella. Mutta hänenpoikansapa, Atrevs ja Thyestes, tulivatkin vasta tihoistaan kurjankuuluiksi. Ensin he sovussa tappoivat äpäräveljensä, sitten syttyiheidän välillään vimmattu kiista Mykenen vallasta. Atrevs ajoiveljensä maanpakoon. Mutta Thyestes kosti siten, että ryösti A:npojan Pleistheneen, jonka kasvatti ikäänkuin omaksi pojakseenja lähetti hänet sittemmin tappamaan Atrevsin. Salamurhaajasaatiin kiinni, ennenkuin ehti aikeensa toteuttaa, ja sovitti senkuolemallaan. Kun Atrevs sai tietää oman poikansa tappaneensa jakun Thyestes sen lisäksi oli häneltä vietellyt vaimon uskottomaksi,laati hän kamalan koston. Teeskellen sovinnollisuutta pyysi hänveljeä vieraakseen, jotta sovittaisiin pois vanhat vihat. Toinentuli perheineen. Mutta Atrevs teurasti salaa veljensä pojat japani ne vieraalleen syötäväksi. Aurinko käänsi kasvonsa mointakauheutta näkemästä. Mutta Thyestes huusi kirousta paetessaan.Saatuaan Aigisthos poikansa avulla Atrevsin murhatuksi[1] pääsi hänvielä Mykenen kuninkaaksi. Atrevsin pojat — tai toisinnan mukaan,joka tekee Pleistheneen heidän isäkseen, pojanpojat — Agamemnonja Menelaos pakenivat julmaa setäänsä Spartaan Tyndareos kuninkaanturviin, jonka tyttäret he naivat, toinen Klytaimnestran, toinenHelenan. Appensa avulla valloitti Agamemnon takasin valtakuntansa,tappoi Thyesteen[2] ja karkoitti Aigisthon, mutta Menelaos jäiSpartaan appensa vallan perijäksi. Kun troialainen ruhtinas Parisryösti Helenan, ryhdyttiin kostosotaan, jossa Agamemnon tulipäälliköksi. Hän pääsi juuri paraiksi sieltä kotio, kun AigisthosKlytaimnestran kanssa yksissä juonin pani häntä kohtaan toimeenkostotuuman, jota kauan oli hautonut. Sillä välin Agamemnonin poikaOrestes eleli turvassa äitinsä