Produced by Tapio Riikonen
Arabialainen kertomus
Jutellut
Suomentanut R. Mellin. [Ranskalainen alkuperäisteos: "Abdallah ou letrèfle à quatre feuilles, conte arabe"].
G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
AlkulauseLUKU 1. Perheen ilo 2. Horoskopo 3. Kasvatus 4. Kiitollisuuden osoitus 5. Uusi Salomo 6. Palkittu hyve 7. Barsim 8. Juutalainen 9. Zobeyden kaivo10. Vaskilehti11. Iremin puutarhat12. Molemmat veljekset13. Karavaani14. Kafur15. Kertomus Kandaharin sulttaanista16. Päällekarkaus17. Sulttaanitar18. Hopealehti19. Salaisuus20. Ketun kärsiväisyys21. Huutokauppa22. Kotiintulo23. Kara-Chitan24. Vieraanvaraisuus25. Kultalehti26. Paluu27. Leila28. Kosto29. Timantti-lehti30. Omarin onni31. Kaksi ystävää32. Loppu33. Jälkilause
Jumalan, sen lempeän ja laupiaan nimessä, joka on antanut meilleruovonkorren kirjoittaaksemme ja joka päivä opettaa ihmiselle mitä tämäei tiedä.[1] Tämä kirja ei ole romaani Abu-Zeydistä eikä Ez-Zahirinelämänvaiheista, eikä ole se yksikään niistä kauniista saduista, joitajuhlapäivinä luetaan ja lauletaan Kairon kahviloissa. Tämä on semutkaton kertomus, jonka kameelin-ajaja Ben-Ahmed jutteli meilleerämaassa muuanna iltana, ollessamme leiriin asettuneina, Siunauksenlähteen vaiheilla. Yö edistyi, tähdet sammuivat taivaalla, kaikkiuinaili: tuuli, maa, ihmiset; Jumala yksinään silmäili luontoa. Meillepäivän helteestä ja vaivoista väsyneille tämä kertomus oli kuinkristalli kirkas puro, joka levittää pirteyttä ja eloa ympärilleen.Jospa se samalla tavoin virkistäisi muitakin maapiirin vaeltajia jaheihinkin vuodattaisi rauhaa, unelmia ja unhotusta!
Perheen ilo.
Rikkaassa Djeddahissa, Punaisen meren rannalla, asui nykyjäänegyptiläinen kauppias nimeltä Hadji-Mansur. Hän oli, niin sanottiin,ollut orjana voimallisella Ali-Bey'llä, joka sotain aikana Egyptissäoli peräkkäin, ja välistä yhtä aikaa, käynyt avulliseksi ranskalaisilleja turkkilaisille, mamelukkeille ja Mehemed-Alille. Sodan aikana olihän varustanut molempia puolia ruokavaroilla, sota-aseilla jakameeleilla, ja yhtäkaikki kuultiin hänen alinomaa taistelun jälkeenvalittavan, että hän voittajan hyväksi oli kuluttanut varojansa. Seoikeus on kuitenkin hänelle tehtävä, ettei kukaan silloin osoittanutsuurempaa intoa, niinkuin ei myös kukaan saanut paremmalla hinnallaostaa voitetuilta otettua saalista. Tällä kunniallisella ammatilla olikohtelias Mansur koonnut suuren rikkauden, joskin ei aivan vastuksitta.Ilkeät kadehtijat olivat syyttäneet häntä vakoilijaksi, jauskovimmaiset olivat antaneet hosua häntä petturina, ja mikä vieläenempi oli, hän oli kahdesti ollut joutua hirsipuuhun, josta hänetpelasti ainoastaan erään pashan ihmisrakkaus, joka yhteen miljoonaanpiasteriin oli taipunut tunnustamaan noin selvän ja silminnähtävänviattomuuden. Mansurilla oli kovin suuri sielu peljästyäkseen mokomistavaltiollisista tuulenpuuskista, ja jos hän rauhanteon jälkeen oliperäytynyt jälleen Djeddahin, niin se oli vaan sentähden, ettäsäännöllinen kauppa nyt oli ainoa onneen viepä tie.
Tämä Mansurin uusi toimintoliike oli merkillinen yhtä suurestaviisaudesta ja menestyksestä kuin edellinenkin; yleisenä hokuna oliettä hänen huoneidensa lattiat olivat kullalla ja timanteillatilkoitetut. Tämä egyptiläinen ei ollut juuri mielehinen; hän