Seikkailuromaani Tyyneltämereltä
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut ["The Mucker"]
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1924.
1. Chicagossa 2. Kuunaripriki »Halfmoon» 3. Vehkeilyä ja vastavehkeilyä 4. Mallory pitää sanansa 5. Ristiriitaisia juttuja 6. Salainen neuvottelu 7. Rajuilma ja pakokauhu 8. Aukko rantakalliossa 9. Pieni ruskea mies10. Toistamiseen ryöstettynä11. Jyrkänteen puolustus12. Oda Yorimoto13. Sakilainen suojelijana14. Sakilaisen luottamustehtävä15. Innokas oppilas16. »Minä rakastan sinua!»17. Pelastajana18. Liian myöhään19. Kutsu
Chicagossa
Billy Byrne oli Chicagon suuren Länsipuolen katujen ja kujien tuote.
Halstedilta Robeylle ja Grand Avenuelta Lake Streetille olituskin ainoatakaan kapakkatarjoilijaa, jota Billy ei tuntenutristimänimeltään. Ja heidän lukumääräänsä verraten, joka on melkoistavähäisempi, hän tunsi passipoliisit ja etsivät yhtä hyvin — joskaan einiin mieluisalta kannalta.
Hänen lastentarhakasvatuksensa oli alkanut erään ruokalan takakujassa.Siellä oli vanhempien poikien ja miesten tapana tulla koolle silloinkun heillä ei ollut muuta hommanaan. Kun Bridewellin pakkotyölaitos oliainoa paikka, jossa he konsaan työskentelivät kahta peräkkäistä päivääenemmän, kykenivät he melkoisesti luovuttamaan aikaa koollaoloon.
He olivat taskuvarkaita ja tiirikkamiehiä, valmiita ja kehittymässä.Kaikki olivat sakilaisia, kerkeitä ahdistamaan ensimmäistä ohikulkevaanaista tai haastamaan riitaa minkä hyvänsä vieraan kanssa, joka einäyttänyt liian vantteralta.
Öisin he harjoittivat todellisia ammattejaan, päivisin istuskelivatruokalan takakujassa ja joivat olutta lommoisesta peltikannusta.
Ei ollut vaikea ratkaista, kenen oli viitsittävä vaivautua viemääntyhjä kannu kadun poikki kapakkaan ja tuomaan se täysinäisenä takaisin,kun saapuvilla oli naapuriston ihailevia ja kateellisia pikkupoikia,jotka silmät suurina ja innosta värähdellen värjöttivät näidenlapsuudénsankariensa lähettyvillä.
Kuusivuotiaana lennätteli Billy Byrne tämän jalon joukkueen sarkkaa,samalla poimien elämäntuntemuksensa muruja ja kasvatuksensa alkeita.Hänen ylpeytenään oli tietoisuus, että hän oli »Eddie» Welshin tuttaviaja että hän oli omin korvin kuullut »Eddien» kertovan sakille, kuinkahän puhdisti erään miekkosen West Lake Streetillä viidenkymmenen metrinpäässä kahdeksannenkolmatta piirin poliisiasemalta.
Lastentarhakautta kesti Billyn kymmenenteen ikävuoteen. Sitten hänalkoi napata messinkihanoja tyhjillään olevista rakennuksista ja myydäniitä eräälle salaajalle, joka piti viinikauppaa Lincoln Streetillä,Kinzien lähellä.
Tältä mieheltä hän sai vihjauksen, joka korotti hänet korkeampiinasioihin, niin että hän kahdentoista iässä rosvosi tavaravaunuja KinzieStreetin ratapihalla. Samoihin aikoihin hän alkoi tuntea mielihyväälähimmäisensä leukapielen joutumisesta kosketuksiin nyrkkinsä kanssa.Hänellä oli ollut poikamaisia nahistelujaan toveriensa kanssa tuollointällöin koko muistinsa aikana; mutta ensimmäinen oikea tappelu tapahtuihänen täytettyään kaksitoista. Hän joutui sanaharkkaan entisenkumppaninsa kanssa jonkin tavaravaunusaaliin rahallisten tuloksienjaosta.
Joukkue oli kokonaisuudessaan saapuvilla, ja sanojen piankinsyrjäyt