Produced by Tapio Riikonen
Kokoelma runoelmia
Kirjotti
Kasimir Leino
WSOY, Porvoo, 1890.
»Il n'y a de bonheur pour aucune espèce vivante,
qu'à suivre ce à quoi la nature la destine».
André Chénier.
»O rara temporum felicitas, ubi sentire quae velis
et quae sentias dicere licet!»
Tacitus I.
[*Tähdellä merkityt runot, 8 luvultaan, olen valinnut ennenjulkaisemistani »Runokokoelmista».]
Ristiaallokossa (esipuheeksi).
I. Yleis-aiheisia.
Suonion muistoksi
M. A. Castrén'ille
Herätykseksi!
Kansan lapsi
Mieleiseni mies
Innotta nuoruus, päiv' on auringotta
Gladstonelle
II. Kuvauksia.
Nukkuvalle tytölle vuoristossa
Laulajatar
Käyntini Versailles'issa
Memento mori
Huutolaistyttö kehdon ääressä
Myrskylintu
*Sunnuntaina
*Hääilta
Mun isäni armahan kuolema vei
III. Mietelmiä.
Surutonna suolla sorsa
Mun vuodenaikain ei ole syys
Tien ha'ussa
Päivän laskiessa
En teitäsi kulje
Ulapalla I & II
Ylinnä kaiken vapaus!
Mä tahdon toivoa!
Pois sanariita!
Mi orjuutta, se kurjuutta
Luonnon ihailua
Parantumaton
Epäilykselle
Yksin ollessa
Mietelmiä I-IV
*Hengen tasavalta
*En rakasta tyyntä
IV. Lempi.
Lemmittyni muistoksi
Annettelle
Suukkosten keskessä
Koittaa järki jäykkä olla
*Neiden mielet, I-III
*Impeni I-III
*Ensi vuokko
Tuommoinen tyttö on mieleeni mun
Vieraalla maalla
Mustat silmät
Jos tohdit ja tahdot
Niin varmasti
Kaikki kaikessa
Daimooni
Hän huomaa ei
Sen jo tiedän
Vertauksia luonnosta
Päivän noustessa
*Mik' onpi syynä
V. Ivallisia.
Elämän kokemusta
Valtion syöttiläälle
Mies kuin muutkin
Eräälle kirjailijalle
»Kallihin kansan vuoksi»
»Kunnon mies»
Bulevardi-kahvilassa
Mahtava mies
VI. Uskonvainojen ajoilta.
I. Petrus Valdo
a) Collège de la gaya scienza
b) Valmistusta
c) Provencen laaksossa
d) Maanpakolaisuudessa Böhmissä
II. Varastettu!
On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa
Mun kotikenttä kultainen, mä jolla leikin lassa,
Ja metsänlammen laineeton oli lahden sinipinta
Ja yhtä tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta.
Ja täällä hetken' herttaimmat mä leikin elämästä,
En tiennyt tuhon tuulista, en myrskyn mylvinnästä,
Mut salmen suusta aukeevan mä seljän aavan luulin
Ja kaukaa kumman kohinan mä houkuttavan kuulin.
»Tuo tuoll' on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle,
Näin lausui kerran lapsena mun äityeni mulle —
Jos lähdet joskus laineillen ja loitommaksi rantaa,
Niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa.
Näät meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille,
On hauska heidän taistella ja soutaa muille maille;