E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,E. W. Ponkala,1912.
Kon Dasala Vilkk kadoksis ol
Hakkri Iiro otta sotamiähem besti
Kon Dasala Vilkk vedo voitt
Maistri raakpuu
Tasala Vilkk osta uude silkkhatu
Välmlän Gyäri heosengaupa
Tasala Vilku valehammas
Kon Dasala Vilkk sulkku saerast
Pitsreunane nestuukk
Kanniston Gyäri automobiilreis
Preciosa Maij
Tasala Vilku naimisreis
Erinomase hyvä lindkoer
Kolm valtta riidas
Kuip pali prässi siit ol, ennengo Raumall merikoul saatti
"Esmeralda" jungi joulaatt
Kalljongylä sepp ja rauttiän gondukteer
Herashöödingi muuttorpaatt
Röyskä isänd todista Myllkoske ja Leppkorve jutus
Kon Dasala Vilkk kadoksis ol
Se Hakkri Iiro ol sitt vähä merkiline miäs siit ett vaikk se mitäettes olis ottann, ni ai siin joku piän glumm kans pakkas joukkondleema. Kerrangi — siit o ny jo koko joukk neljättkymmend aastaikkatakasi — se pan koko meijän gaupungi liikkell ja niin durhastasjast, ettei kukka muu ko Hakkri Iiro niin durham bäälls saisikkasemmost rymyli toime.
Se ol siinp perunaistuttamise aikans saman vuank, ko se suur mettpalool Pitkäjärven galljoill. Mnää olin dull haminast kottis siink kahdeaigoin ehtopuall ja istuskli meijäm beräkamaris paithioillan japoldim biippuan ja naureskli itteksellen gaikki niit hullutuksi,ko mnää oll saannk kuuli edelisen ehton. Asi ol näättäk semne, ettmnää oll ollk kalaasis. Stenjukse "Maij" ol tullk kotti ensmäisestreisustas ja ko reis ol lykistynn oikke hyvi ja ko muutongi siiheaikka mailma pruukattim bittäp piän galaas, ko asti kottit tul jaeritottengin, go se ensmäisest reisust kottit tul, ni Stenjukseäij ol käskenn viärait buurihi. Ja koko joukk meit siäll oliki.Provast ol ja pormestar ja tohtor oliva ja vanh Redarstaatt ol jaGusta Knobbe ja Janne Roode ja Patola herr ja Sipin Gaapo ja PriianGruna ja apteekar ja — — nii em mnää ny enä heit kaikki muistakka—. Mutt summ se vaa ol, ett pali meit siäll ol, Maijan gajuuttvallan däynn ja mnää ja Dasala Vilkk oll ja — ja Hakkri Iirokans; niin guingastetei hän olis ollk, ko hän ol seilannk konstinMaijas juur sills samall reisull. Ja lysti meill ol oikke hyvimbäevi. Tohtor ja pormestar pitivä ai joukkom biänem buhe, niingohes semmost toimitust nimitivä. Se on gans olevannas jotta, semneuudeaikkane maneer ja kyll mar se kans vaa juhlalist ongin, gongesken gaike istuta niingo spinnhuusi ehtokirkos ja yks nouse ylössaarnama — nii händ, em mnää stää tahd lainkkan giälttä, ett semnelaudeeraminengi o joskus paikallas, vaikken mnää ols sengaldassehendottunn. Ja o se siit kummingi hyvä, ett semse saarna jälkke saadaai hurrat ja se hurramine ongin gaikkjam baras paikk semsis puheisse verran go mnää heit ymmärä. Ilma stää hurramist ei ainakka neppormestri ja tohtringam buhe olis mittä oli. Ja mnää takka, ett mehurrasi. Sillaill oikke. Ja sittengöst heill lysti tul, ko mnääpani syydvästim bäähän, istadi Steniukse äijä merimiäskistum bäällja veisasin gymmengunna värssy siit vanhast merimiäheveisust, ko ongolmattsatta värssy pitk, jos se oikkem bääst päähä oteta. — Niihänd, lysti meill ol oikke hyvim bäevi, mutt tul ai siin lystis vähänautittuakkin, gyll mnuu sen däyty tunnusta, jos mnää oikke meneja tode sano. Tul händ, nautittu oikke siint tul ja kukatiäs hiukaliiemäksikki. Kon gell ol siink kahden gorvill yäll ja enimä meistjo oliva lähtennk kotti, ni mnää huamasi ettei Tasala Vilkun gi