Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Raumalaissi jaarituksi
Kirj.
Hj. Nortamo
Raumalla,Länsi-Suomi,1906.
Antonim bäev
Tasala Vilkun berindraha
Tasala Vilkun gäändmys paremppa elämähä
Kui Hakkri Iiro meijän belast saksan giälen daidollas
Kuit Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro viäkottliiva mnuu uude veisun dekemä
Tasala Vilkk pauha meillp pyssyist
Antonim bäev
Mnää muista viäl valla hyvin dämäm bäevä, Antonim bäevä, nelikymmendaastaikka takasi. Sillo el viäl — helkkris nii — ja elä viäläkkiAnders Anton Kringelin. Hän asus siihe aikka Isollp Poikkiskadullvastpäät Simeli ja ol hausk miäs, vaikk olikin givuloine. Antonimbäev ol sinä vuank keskviikko päevän. Tiista ehtost tlee Tasala Vilkkmnuun dyän ja sano: "Kuulestis, niingos tiädä o huame Antonim bäevja Kringelinin darvittis herättä huameltta vähä juhlalisemin gondavalist."
— Tarvittis mar niingi, — oleks ajatell, millaills se tapaduis.— Soittas semsis toimituksis pruukata ja jos Hakkri Iiro puhalaisklanettias ja snää krahnaisif fiooli, niin gyll mar siit jo koko juhltliis.
Mutt ei mnuum duuman Vilkullk kelvann. Se poik pan ai asjak kunttohondoisellt tavallk kon davalise ihmse, ja tuski mnää oli saannssanotuks, millaill mnää ajattlin Gringelini herättämist, ennengohän rupes kattlema mnuu niingon girko vaevast ja sanos: "Soitta! —soiteta oikke semsis menois; soiteta ja päristellä. Mutt tykkäkssnää, ett se o juhlalist. Ei yhtikäm behu. Toist se on go ammuta jamnää olengi ajatell, ett Kringelin herätetäm barill laukauksell huameaamust."
— No niin, gyll se vaam bäis käy. Ammuta vaa. Mutt mistäst mekkaikk saam byssy? Em mnää vaa sunkkan dulf föleihi, jos snää yksnäspäräyttlep pyssyines, mnää tahdo amppuk kans ja kyll mnää sengindiädä, ett Hakkri Iiro ja ampput tahto, kon gerra ambumisen doimeisolla.
— Ol vai olk, kukast täsä pyssyst om buhell ja pyssyj ajatell.Tykkäks snää, ett se olis juhlalist, jos joku snuu nimipäevällästliis akknas allp pyssyllp paukuttleema? Takkaks, ettäs heräisihaulpyssym bräiskäyksest?
— Engöst mahdais sendä herät? Mutt Herra nimes, milläst mes sittammu, josei pyssyill?
— Mill me ammu? — Kanuunallt tiätyste; eik siint tarvita Iirojeik Aaroj; mes saa sen gahden doime valla hyvi. Snää laita Minervanganuuna huameltta aikasin dänn ja ko mnää se lada, ni mnää takka, ettse käy kolmest pyssyst ja ussemastakkin, go se lauasta. Tiädäks se omboikka se Minervan ganuun; mnää ole sill ennengi jyräytell.
— No om mar snuull vaan goeran guri, mutt ei snuu meiningis hullumaol. Ja kyll mnää kanuunan dännt toimita hyvis ajois. Ko ensmäinelehterkuarm mene haminaha huame aamust, ni mnää hyppän guarmam bääll,mene Minervaham, bistän ganuuna säkkihi ja pääsen dalomboja heosellhaminast kotti jällk kanuunoinen. Se käy niingo äksäst vaa.
Ja nii mnää teingi. Minervan ganuun ol meill jo enne viitt seoravanaamun ja Vilkk rupes koht ladamisen doimeihi. Kruutti se poik ajosinnp piolissi, ni ett mnää jo pakkasin dyyreksymän goko juhlalisuttja kruutim bäälls se hakkas ja mänttäs rohtmi, nii ettei sill olimittä määrä. Kyll mnää händ koiti hillitäkki, mutt luulettak, ettse mittä autt. Ei maare; se hakkas vaa vasarall ja puumbalikallttopningeitas kanuunaha ja sylk ai joukko, ett kummingim biukka olismenn. — Em mnää olp pali kanuuna ladamisen doimeis oll, mutt kyllmnää s