Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Suom. K. J. Gummerus
Maiden ja merien takaa, Helsinki, N:ot 7-10, 1866.
Eno. Herra. Rouva. Palveluspiika. Palvelija.
(Näytelmäpaikkana on kauniilla huonekaluilla varustettu huone. Oikeallapuolella akkuna, sen vieressä pöytä, jota ylempänä seinällä riippuurivi useita tupakkapiippuja. Pöydällä on tupakka-astia ja tulusneuvot.Vastapäätä pöytää suuri vaatekaappi).
Ensimäinen kohtaus.
Eno. Herra (jälkimäinen juhlapuvussa, miekka vyöllä.)
Eno. Oh! juhlapuvussa! ja näin aikasin aamulla?
Herra. Niin, eno! Minä olen vallan julmistunut päälliseksi! Minuaneuvottomampaa ei löydy! Tänään olen minä kutsuttu Hänen Ylhäisyytensäluo. Kello 9, oi! jo ennen 9 tulee minun olla paikallani.
Eno. Mitä kummaa siinä? Siihenpä sinä olet tottunut.
Herra. Olen, olen, se totta on…
Eno. Mikä sinun siis nyt neuvottomaksi saa?
Herra. Oi Jumala!…
Eno (Silmäilee kelloa). Vielä ehdit sinä varsin hyvin; kello ei olevielä lyönyt.
Herra. Sen minä tiedän, mutta… Minulla on toinen syy…
Eno. Vai niin.
Herra. Minulla on…
Eno. Sano suoraan veli kulta! mikäs on?
Herra. Minä pelkään että…
Eno. Pelkäät, mitä?
Herra. Että… taivahan Jumala! Minä pelkään että rauhani, toivoni,iloni ja henkeni, vieläpä menestykseni ja kunniani ovat perikadonomana.
Eno. Ho perhana! mutta minä en ole mikään Solon enkä Bias; puhu siissuoraan asia, minä en ymmärrä.
Herra. Te tiedätte… Minä en ole sukkamielinen…
Eno. Aha! joko pääsi?
Herra. Kun on nuoruutemme aika kulunut, kun 40 ikävuotta istuuniskoillamme, niin saamme tarkoin pitää silmällä yhtä ja toista — senolen havainnut.
Eno. Jumalan nimeen! mitä olet havainnut?
Herra. Ei, ei! ette minua ymmärrä. Minä en ole mitään nähnyt. Minätunnen perin pohjin vaimoni; hän rakastaa minua, hän on minulleuskollinen, mutta, eno, hän on nuori ja — — siinä koko asia! Tämäajatus hirmuisesti häiritsee minun rauhaani. Nuoruuden ikä onkevytmielinen ja nainen pysyy päälliseksi aniharvoin päätöksissään, hänei taitu, mutta hän taipuu, hän kukka, jota vähäinen tuulen leyhkäturmelee.
Eno. Lakkaa puhumasta vertauksilla ja sano suoraan mistä leyhkä nytkäy.
Herra. Naapurista.
Eno. Ahaa!… nuori luutnantti?
Herra. Niin!
Eno. Niin kuule sananen, joka kohta poistaa huolesi. Hänen rykmenttinsäjo tänään täältä marssii.
Herra (innolla). Mutta, eno, hänen lähtönsä juuri minua huolettaa.
Eno. Mua sano sudeksi, jos sanaakaan tästä ymmärrän… Vasta nainutmies, kaunis vaimo, eräs nuori luutnantti, joka saa miehen rauhankatoamaan juuri kun rykmenttinsä kaupungista lähtee? Mitä tämä on?Jompi kumpi on meistä hullu… sano sinä kumpi?
Herra. Minä, eno, minä!
Eno. Siltä melkein näyttää.
Herra. Tyhmänä aasina tulen minä tänään seisomaan Hänen Ylhäisyytensäedessä, minä