Produced by Tapio Riikonen
Suomennoksia ja alkuperäisiä
Tampereella 1884.
Hjalmar Hagelberg, kustantaja.
Vihriäisiä seppeleitä, L. Dilling
Vähäiset vaatimukset, L. Dilling
Matami Engebretsen, L. Dilling
Omeletti, L. Dilling
Pitkä odotus, Bret Harte
Kelloni, Mark Twain
Aurelian onneton sulhanen, Mark Twain
Antti-maisteri, —r —r
Naisen kavaluuden seuraukset, Julle Erg
L. Dilling'in kirjoittama.
1.
Oli komea ruokasali nurkka-akkunalla pihaan päin.
Suuri ravintohuone oli täynnänsä hopea-astioita, ja runsaastivarustetulla aamiaispöydällä säteili pari kristallikarahvia täytettynäsherryviinillä ja liköörillä.
Pöytä oli katettu ainoastaan yhtä henkeä, yhtä nuorta, korkeintansakahdenkymmenen kahden vuotiasta miestä varten, joka istui pöydässä.
Hänellä oli hienojuonteiset, kalpeat kasvot ja kauniit, alakuloiset,harmaat silmät. Tumma tukkansa oli huolellisesti silitetty jataivutettu otsalle pieneksi, somaksi suipuksi ja pari punertavia, hyvinhoidettuja viiksejä peitti hänen korskean suunsa.
Yllänsä oli hänellä lyhyt aamunuttu valkoisesta villakankaasta, jonkavuori oli sinisestä silkistä ja joka edestäpäin oli kiinni sinisillänauhoilla ja tupsuilla, mitkä antoivat hänelle itävaltalaisen upseerinmuodon.
Hän nojasi taaksepäin tuolissansa, sytytti sikarin ja maistelikahvikupista sekä liköörilasista, näyttäen olevan kyllästynyt kaikkeen.
Ja niin hän todella olikin; sillä hän oli nauttinut ylen paljon.
Orpona kahdenkymmenen vuoden ijässä ja aivan yksinänsä maailmassa,omaten suuret rikkaudet, joiden yli hänen holhoojansa antoi hänenmilt'ei mielin määrin hallita.
Sitte matkusti hän Pariisiin, jossa rahalla saa ostaa kaikkea, jasiellä ostikin hän koko joukon sampanjaa ja rakkautta ja nauttinuoruuden innolla niin paljon kumpaakin, että ne alkoivat maistuahänestä äitelältä ja imelältä.
Tämän jälkeen vietti hän vuoden ajan europalaista kuljeksiaelämää,matkusteli rautateillä ja asui hotelleissa, näki kaikki mitämatkustavaisen tulee nähdä, kyllästyi kaikkeen ja pysähtyi vihdoinKöpenhaminaan, jossa hän vuokrasi itsellensä komean asunnon, sisustisen loistavasti ja otti palveliavaimon laittamaan itsellensä ruo'an japitämään huoneet siivossa.
Tämä eli keski-ikäinen nainen, sangen rivakka toimissansa, ja hänviihtyikin hyvin siinä kodissa, vaan hän pelkäsi olla yksinänsä kotonailtasilla, ja sangen usein tapahtui, että hänen isäntänsä vietti ulkonaillat — ja välistä yötkin.
Neitsy Madsen, se oli hänen nimensä, pelkäsi nimittäin varkaita,murhamiehiä, kummituksia ja Jumala tiesi mitä.
Nuori miesi istui yhä pöydässä ja puhalsi suustansa sikarinsavuapienissä pyörylöissä, kuunnellen hajamielisenä vaunujen jyrinää jakadulla-myyjien erilaista huutoa.
Ensiksi tuli hiekan myyjä, huutaen käheällä, piipittävällä äänellä:
"Hiekkaa, hiekkaa, keltaista hiekkaa!"
Sitten kuului rämisevä vaimon ääni, joka kaupitteli rapuja ja heti senjälkeen lauloi voimakas miehen ääni omatekoisella nuotilla:
"Tääll' on herneitä
Ja uusia pottuja!
Viiskolmatta äyriä
Maksavat kannu."
Tämän jä