Produced by Tapio Riikonen
Ilveily 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Mikko -l-r [Mikko Akseli Helander]
Helsingissä 1896,
G. W. Edlund, kustantaja.
Helsingissä,J. C. Frenckell ja Poika,1896.
Hoffmann, ent. välskäri.Riikka, hänen vaimonsa.Emma, heidän tyttärensä,Saara Humalisto, | palvelustyttöjä.Kati Virtanen, |Tikkanen, konttoorikirjuri.Rikkonen, kauppa-apulainen.Sundström, vanha maisteri.Neulanen, räätälin sälli.Kalle Savolainen.Neiti Holmström.
Näyttämö: Vastaanotto-huone Hoffmannilla. Sundström, Tikkanen, Rikkonenja Neulanen sisällä.
SUNOSTRÖM. Kuinkahan kauvan tässä täytynee odottaa, ennenkuin tohtorisuvaitsee esiintyä?
TIKKANEN. Minä olen tässä jo vähintäinkin puoli tuntia odottanut.
Kärsivällisuyteni alkaa loppua!
RIKKONEN. Ilmoitettu vastaanotto-aika on k:lo 8-12. Jo ennen k:lo 8olen tässä odotellut, mutta lääkäriä ei vaan kuulu.
NEULANEN. Aika on rahaa, ja jos tohtori viiden minuutin kuluttua eitule, niin hajotan minä koko talon!
SUNOSTRÖM. Sallikaa kysymykseni — suokaa anteeksi — oletteko itsesairas?
NEULANEN. Terve kuin pukki. Mutta asiat ovat sairaat. Minä olen räätälija olen täällä tohtorilta saapa yhden miehenpuvun tekopalkan, sekälisä-aineista niinkuin vuorista, napeista, nauhoista, taskuvaatteistaja muista senlaisista, erikseen. Useamman kerran olen täällä käynytsaatavaani pyytämässä, vaan aina turhaan ja jos ei hän tällä kerrallamaksa niin — — —
TIKKANEN. — — panette hakuun. Se on viisainta, ja niin teen minäkin,ellei rahat heltiä.
SUNOSTRÖM. Oletteko tekin saapa häneltä?
TIKKANEN. Hm! Ompahan vaan yhden vuoden vuokra saatavana.
RIKKONEN. Minulla on myöskin hänelle lasku, joka jo aikoja sitten onlangennut maksettavaksi.
SUNOSTRÖM. Kummallista! Minä huomaan että olemme kaikki samallaasialla. Kaikki olemme karhuja, mutta karhuttava otus ei lähdepesästänsä.
TIKKANEN. Otus olisi saatava ulos pesästänsä — mutta mitenkä?
NEULANEN. Se on helposti tehty! Jos ovi on suljettu, niin se rikotaan.
Tahdotteko nähdä, kuinka ovia avataan? (Tekee uhkaavan liikkeen).
RIKKONEN. Malttakaa hiidessä, malttakaa! Parempi olisi keksiä jokinkeino. Väkivaltaa ei saa käyttää.
NEULANEN. Mutta minulla ei ole aikaa juosta täällä joka päivä!
Kärsivällisyyteni loppuu, ja kun se loppuu niin — — —
RIKKONEN. — — sillooin on leikki kaukana. No niin, myönnetään, muttaminä nyt kuitenkin ehdottaisin erästä keinoa ja se on että me kaikkiruvettaisiin sairaiksi.
SUNOSTRÖM. Se ei ole hullumpi esitys. Mutta mitenkäs tämä kaikkitapahtuisi? Ettäkö haettaisimme tohtorin kotia luoksemme, tahi — — —
RIKKONEN. — — eikö hiidessä, siitä voisi tulla meille kustannuksia,— vaan nyt olisi meidän kaikkien mentävä hetkeksi pois ja vähän ajanperästä tultava uudelleen, ei kuitenkaan kaikki yht'aikaa, mutta eisuurta väliäkään saisi olla. Kullakin meistä olisi oma tautinsa. Minäpuolestani koetan tavattomasti aivastella, — se on, minuun on tullutaivastus-tauti, ja te toiset voisitte ottaa jonkun muun taudinnäyteltäväksenne.
TIKKANEN. Ja samalla kun hän tarkastaa tautimme laatua, ni