Produced by Jari Koivisto
ynnä myös Laulu Sapfolta
Greekan kielestä suomentanut ja lyhykäisesti selittänyt
HELSINGISSÄ, 1834.
Pränttäytetty J. C. FRENCKELLIN LUONA
POHJALAISILTA.
Imprimatur. C. E. Ekelund.
Anakreon, jonka tekemiä nämät tässä Suomeksi käätyt Laulut ovat,oli mainio Greekalaisten Runoja. Hänen elämäkerrastansa ei olemeillä enään varsin täyttä tietoa. Greekalaisten kirjamiehetvaan mainihtevat, hänen syntyneen Teos nimisessä kaupungissaJònian[1] maalla vähässä Aasiassa, josta hän, koska Persalaiset,joita nyt Kyyros hallihti, alkovat hänen syntymämaatansa rasittaa,lähti pakoon Abdeeran kaupunkiin, Thraakian maalla. Sanotaan hänensitten kappaleen aikaa eläneen Samon saarella, johonka Polykrates,saaren hallihteva kuningas, häntä kuhtui. Täällä, tämän kuuluisankuninkaan rikkaassa hovissa, oli Anakreonilla varsin hupanen jahuoleton elämä; ja kehutaan hänen sulosilla lauluillansa pian niinmiellyttäneen tämän kolkkoluontosen kuninkaan, että se rupesi hänenparaaksi ystäväksensä. Mutta Polykrates ei elänytkään enää kauan;hän kuoli pois, ja Anakreon lähti Atheenaan. Tässä mailman muinenkuuluisimmassa kaupungissa eli hän nyt Hipparchon turvissa, ja olikaikkien mainittavana. Vaan eipä hänen olonsa täälläkään ollutpitkällinen. Sillä kuin Hipparchos murhattiin v. 513. e.Kr.s., muuttiAnakreon, joka soi rauhassa elää, takasi syntymäkaupunkiinsa; jostahänen kuitenki vielä, koska Histiaios nosti Jòniassa kapinat Persianvaltaa vastoin, täyty uuestansa paeta Abdeeraan. Täällä hän myösviimen kuoli 85. vuoen ijässä siitä, että joku Viinapuun marja, josmuuten tarina totta puhuu, oli tarttunut häntä kurkkuun ja hänentukeuttanut.
Lauluissansa on hän somaasti ja sorialla kielellä rakkauen ihanuuttarunoillut ja myös viinan ilahuttavaa voimaa. Aika ei ole kaikkiahänen laulujansa meille säilyttänyt; ainuastaan vähänen osa näitäon enään jälellä, joista vielä vähempi tässä Lukialle suomennettunaannetaan.
* * * * *
Sapfo, jonka lauluista ainuastaan yksi tässä nyt suomennettunamyös seuraa, oli varsin erinomasen laululahjansa vuoksi ehkä vieläAnakreoniaki mainiompi, ja eli nuin 660 vuotta e.Kr.s. Tämä vaimosyntyi Mityleenen kaupungissa Lesbon saarella, ja on molemmissavielä tallella olevissa lauluissansa varsin kauniisti runoillut omaahellää ja palavaa rakkauttansa, joka hänelle viimen surmanki tuotti.Hän oli muka rakastunut yhteen Faon nimiseen nuorukaiseen; muttahyljättynä tältä suuttu hän elämähänsä, ja, nostua merenrannallaolevan korkian vuoren kukkulalle, heittiiksen sieltä päätään myötenalas aaltojen pauhinaan, lopettain niin sekä surunsa että päivänsä.
Näitä lauluja kääntäissä on Suomentaja aina kokenut nouattaaalkukielen omaa värsylaatua. Anakreonin lauluissa on mitta enimmitenseuraavainen:
— | —´ v —´ v | —' —
eli
v v | —´ v —´ v | —' _—
elikkä:
v v | —´ —´ v v | —' _—
Ja Sapfon värsy soipi näin:
—´ v — — —´ v v —´ v —´ —_
—´ v — — —´ v v —´ v —´ —_
—´ v — — —´ v v —´ v —´ —_
—´ v v —´ —_
Näihin mittoihin ja myös muihinki on Suomentaja luullut kielemmeparaite sopivan, jos me lauluissamme samati