Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Jakob B. Bull
Suomennos norjankielestä
Toim. Hannes Leiviskä
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Oy,1922.
Haugen tuvassa Tunen pitäjässä laulettiin. Ovi oli auki; tuoreenheinän tuoksua tuli niityiltä. Haravat ja viikatteet oli ripustettunaulakkoihin tahi pantu ladon seinustalle lopetetun päivätyönjälkeen; oli kesäkuun ilta ja heinänteko oli parhaillaan.
Suuresta tuvasta tulvehtiva laulu kuului kauas hiljaisuuteen. Syvätmiesäänet johtivat; naisten ja lasten äänet seurasivat säveltä,varovasti ja uskollisesti.
Haugen isäntä, Niels Mikkelsen, piti iltahartaushetkeä talossaan.
Syntyi hiljaisuus; sitten kuului voimakas, lukeva miesääni; sittentaas laulettiin. Vieno kesätuulahdus tuntui puutarhan puissa; muutamaviivästynyt pääskynen tuli liidellen ja meni räystään alla olevaanpesäänsä, ei enää sieltä ulos lentääkseen.
Taaskin syntyi sisällä hiljaisuus; pari ihmistä katseli ulosikkunasta; tuokio oltiin siellä sangen hiljaa.
Kuului lieassa olevan hevosen hirnuntaa sen siirtyessä ruohostossaniityllä. Sitten tuli palvelusväki yksi kerrallaan ulos tuvasta.
Renkipoika meni kädet taskussa latoa kohden, jossa pitkät rattaatolivat tyhjinä sillan luona; sinne hän paitahihasillaan istuutuihiljaisena; sitten rupesi hän itsekseen hyräilemään jotakinrakkauslaulua, jota siihen aikaan seudulla laulettiin.
Palvelustyttö meni aittaan hakemaan sankoa; hän hymyili ja sanoi ohimennessään pari sanaa pojalle, joka istui rattaiden väliaisalla.Sitten meni hän navettaan lypsämään.
Ja taas vallitsi kesäkuun lämmin hiljaisuus talossa.
— — —
Tuolla tuli kaksi poikaa, toinen kuusitoista ja toinen noinneljätoista vuotias, hiljaisina ulos avoimesta tuvan ovesta. Heseisahtuivat hetkiseksi porraskivelle; sitten menivät he hiljalleenrenkipojan luo, joka istui rattaiden väliaisalla, ja istuutuivatsiihen. Ne olivat Niels Mikkelsenin kaksi poikaa, Mikkel ja Ole.
Taaskin vallitsi hiljaisuus; renki oli ottanut esiin puukkonsa javuoleskeli löytämäänsä honkatikkua. Pojat istuivat kädet sylissä.Rakennusten välistä voi ikkunasta nähdä isän leveän haahmon; hänistui ja luki tuolla sisällä. Ja ovi oli edelleenkin auki.
Nyt tuli koira hitaasti ja väsyneesti ulos, seisoi rakennustenvälissä, vainueli ja tuli hiljaa jolkutellen näitä kolmea kohden.Sen selkää siliteltiin, se meni vuoroonsa kunkin luokse ja sittenhitaasti edelleen portin luo, johon se asettui vahtimaan.
Renkipoika istui hiljalleen hyräillen ja vuoli lastuja honkatikusta.Heittipä jonkun lastun poikain päälle ja hymyili samalla. Heheittivät takaisin ja hymyilivät myöskin, mutta eivät puhuneet mitään.
Vähän ajan kuluttua pani renkipoika puukon tuppeen, antoi honkatikunpudota ja istui kädet sylissä.
"Aholla on tänä yönä tanssit", sanoi hän.
Pojat katsoivat häneen.
"Niinkö?" sanoivat he molemmat yht'aikaa.
Ja sitten vallitsi täydellinen hiljaisuus.
Vihdoinkin puheli nuorempi, Mikkel, hän, joka oli neljäntoistavuotias:
"Menetkö sinä sinne?" kysyi hän matalalla äänellä. Ja hän vilkaisiikkunaan, jonka sisäpuolella isä edelleenkin leveänä istui ja luki.
Renkipoika hymyili.
...