Produced by Tapio Riikonen
Toim.
Juhani Aho
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1915.
Suuri venäläissota:
Steen Stuure ja suuri venäläissota. (Vanha ruotsalainen
riimikronikka. Suomentanut Ilta Koskimies.).
Savo ja Savonlinna. (Yrjö Koskinen: Savo ja Savonlinna.).
Olavin linna. (K. Leino: Runoja.).
"Kotimaan puolesta!". (Santeri Ivalo: Viipurin pamaus.).
Viipurin pamaus. (Santeri Ivalo: Viipurin pamaus.).
Pakosaunalla. (Santeri Ivalo: Viipurin pamaus).
Mikä katkera itku ja kaikerrus! (A.V. Koskimies).
Murrosajan miehiä:
Tanskalaiset hävittävät Turkua. (Kyösti Vilkuna: Aikakausien
Vaihteessa).
Otto Rud. (Larin Kyösti.).
Hautasaaressa. (Santeri Ivalo: Pietari Särkilahti.).
Kurki-piispan haamu. (Santeri Ivalo: Pietari Särkilahti.).
Murrosajan mies. (Kyösti Vilkuna: Aikakausien vaihteessa.).
Metsäläinen. (Kyösti Vilkuna: Viimeiset luostarin asukkaat.).
Junker Tuomaan mestaus. (Larin Kyösti.).
Aamun miehiä:
Aamun miehiä. (Kyösti Vilkuna: Aikakausien vaihteessa.).
Naantalin viimeisen nunnan vihintä. (Kyösti Vilkuna:
Viimeiset luostarin asukkaat.).
Päivätyön päättyessä. (Kyösti Viikuna: Suomalaisia kohtaloita).
Suomen ja sen maakuntain vaakunat. (Vanha riimikronikka:
Suom. Ilta Koskimies).
Loppusana.
Nyt sinä kuullos Ruotsin asioita,
Sieltä kuuluu ihan kummia tarinoita,
Käy tuulet etelän, idän, lännen ja pohjan maista,
Ne tuovat maalle murhetta monenlaista;
Ja tuli, rutto, myrsky, ryssän työt
Ne voimansa näyttävät päivät ja yöt,
Ja tulipalo syttyy kauhea aivan,
Josta Tukholma saapi suuren vaivan.
Yli Södermalmin ja itäismuurin
Tuli pyrynä lentää ja polttaa perinjuurin,
Ja harmaittenveljien solasta Pohjoisporttiin asti
Se nielee kaikki ja hehkuu kamalasti.
Tukholmass' yli seitsemän tuhannen
Ruton uhriksi joutui hirmuisen,
Ei millään tienoolla Ruotsinmaan
Lie sellaista ennen kuultukaan.
Pyhän Siimonin ja Juudan yönä
Oli myrsky monia laivoja rikki lyönnä,
Tää turma myös kuorma-aluksiin käypi.
[V. 1495 oli Kalmarissa kokous, jossa kaikki kolme Pohjoismaata,valtaneuvostensa edustamana, tekivät sopimuksia Hannu-kuninkaan kanssa.]
Kalmarin päivän vielä kestäessä
Ryssä käy ylläkön miettehessä,
Neljäsataa miestä teräspuvussaan
Lähti Suomenmaata sortamaan.
Karjalan maahan he matkansa suuntaa,
Pian palavista kylistä taivas puuntaa,
Sillä kertaa heillä on hankkeena
Niin naiset kuin miehetkin vangita,
Ja sitten, hiljaisuudessa vaan
He Juhannusna tulevat uudestaan.
"Kuningas Hannu, mä puhun teille nyt,
Tää tuuma on teistä lähtenyt,
Tällä kaikella sangen vähän voitatte,
Niin Ruotsia vallata turhaan koitatte."
Ryssä silloin riehuu, polttaa ja ahdistaa,
Niiden retkille kukaan ei sulkua saa.
Nyt Karjalan maa ei naura, se itkee,
Ryssä hävitystyössään on julma ja sitkee.
Moni tästä asiasta tekee vain pilkk