Historiallis-romantillinen kertomus vuodelta 1599
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström,1894.
1. Merellä.
2. Linnassa.
3. Mestari Filip Bilangh.
4. Luostarin puutarhassa.
5. Taisteluja.
6. Kaupungin valloitus.
7. Pelastus.
8. Murroksella.
9. Tuomio.
10. Loppu.
Merellä.
Kuudennentoista vuosisadan jälkimmäiseen puoliskoon Euroopassa onkatolinen reaktsiooni painanut omituisen leiman. Bartolomaeus'en yön,Maria Stuartin, Elisabetin ja voittamattoman Armadan aikakauttakuvaavat eri puolueitten ja ruhtinassukujen veriset ja leppymättömättaistelut. Eroavaiset periaatteet olivat taistelun vaikuttimena, jauskonnolliset kysymykset muodostivat ne paadet, mitkä saattoivat ajanvirran veriruskeana kiehumaan. Katolilaisuuden johtajana esiintyiHabsburgin suku mahtavana ja maailmanvaltijaana, se taisteliabsolutismin puolesta sekä maallisella että henkisellä alalla ja tahtoitukehduttaa ja tehdä mitättömäksi sen vapauden, jonka reformatsioonioli herättänyt eloon. Uskollisia liittolaisia ja asemiehiä saikatolinen reaktsiooni jesuitoista; tämä munkkikunta oli vähästä alustauskomattoman nopeasti kasvanut vallaksi, mikä sekaantui kaikkiinyhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Heidän vaikutustansa huomataankaikissa ajan tärkeimmissä valtioasioissa ja historiallisissatapahtumissa; Kiinasta Edinburgiin ja Tukholmasta Etelä-Amerikanheinäaroille ulottui heidän valtansa. Diplomatiaa, tiedettä,opettajatointa, kauppaa ja saarnavirkaa käyttivät he välikappaleinaedistääksensä katolisen kirkon harrastuksia. Kaikki, mitä kirkko olikadottanut, oli takaisin voitettava, ja ihmishenki oli kahlehdittavaRoomaan ja sen opin käsitteisiin.
Myöskin Pohjoismaihin ulottuivat näiden yhteiskunnallisten myrskyjenmainingit. Ruotsi oli vasta Kustaa Vaasan aikana astunut uloskeskiajasta ja liittynyt protestanttisiin valtioihin. Juhana III:nen jahänen katolisen poikansa Sigismundin aikana täytyi Ruotsin kansantaistella katolista reaktsioonia vastaan. Sigismund ja hänen setänsäKaarle herttua edustavat eri suuntia Pohjolassa. Heidän välinentaistelunsa ei ollut vaan persoonallista kiistaa eikä vaan taisteluaRuotsin kruunusta, se oli samalla taistelua, jossa tuimasti yhtyi kaksivastakkaista maailman katsantotapaa, kaksi eri uskontoa. Herttuan ripeätoimintatapa, hänen välinpitämättömyytensä keinojen suhteen, hänenankaruutensa ja järkähtämättömyytensä hankkivat hänelle kohtavoittopuolen, kun sitävastoin Sigismundin horjuvaisuus jakykenemättömyys suojelemaan puoluelaisiaan suuresti vahingoittivathänen asiaansa. Vuosi 1598, jolloin Filip II veti viimeisenhengähdyksensä synkässä Escorialissa, oli Pohjolassakin onnetonreaktsioonille, sillä Stångebron taistelu yhä vaan vahvisti Kaarlonvaltaa. Klaus Fleming, kuninkaan oikea käsi ja vahvin tuki Suomessa,oli vuotta ennen kuollut, ja Sigismundin valta näytti olevan lopussa.Hän oli kyllä luvannut palata vielä suuremmalla sotajoukolla, mutta hänkuhnusteli varustuksissaan. Sill'aikaa painoi ihmisten mieliä huoli jalevottomuus, ja jännityksellä odotettiin tulevia tapahtumia.
* * * * *
Elokuu vuonna 1599 oli hyvin myrskyinen. Näytti siltä kuin ihmistentaistelut olisivat kuvastuneet luonnossakin. Kuumaa ja helteistäheinäkuuta seurasi elokuu ukkoisilmoineen, myrskyineen ja kylminesäineen. Luonnonvoimain raivo puhdisti ilman, ja raittiit pohjoisettuulet poistivat helteen. S