Produced by Matti Järvinen.
Viinantehtailia.
Näytelmä kahdessa näytöksessä.
Kirjoittanut:
T. H. [Theodolinda Hahnsson]
Ensimmäisen kerran julkaistu 1877
Viinantehtailia.
Näytelmä kahdessa näytöksessä.
Kirjoittanut:
Jäsenet:
Hoikka, viinantehtailia.
Rouva, hänen vaimonsa.
Alfred, heidän poikansa.
Markku, Alfredin palvelia.
Jukka, mökin ukko.
Erää ompelia.
Onni, Olli ja Rölli, yli-oppilaita.
Vieraita viinantehtailioita ja palvelioita.
Tapaus: Eräässä kaupungissa sekä sen lähistössä muutama päivä ennenjoulua.
Ensimmäinen Näytös.
(Näytelmä-paikkana on viinantehtailian sali, jossa on komeat huone-kalutja kauniita tauluja seinässä. Hoikka istuu noja-tuolissa ja Rouvasohvassa, molemmat teetä juoden. Pöydällä on kartuusi ja piippu.)
Ensimmäinen kohtaus.
Hoikka, Rouva.
Hoikka (iloisena hieroen käsiään). Rahaa kokountuu aina vain. Viinaaon mennyt kelpo lajilla, ostajien määrä puodissa lisääntyy ja tänävuonna olen jo saanut 35 tuhatta markkaa puhdasta voittoa.
Rouva. Tuosta viinan tekemisestä nyt jutellaan jo kaikissasanomalehdissäkin, että se muka olisi joku paha työ, mutta kuinkahan seoikein lienee — onhan sitä lupa tehdä — mutta kummallista — enymmärrä, miksi tuo viinan-poltto aina saattaa mieleni levottomaksi.(Laskee kuppinsa pöydälle ja ottaa sukka-kutimen).
Hoikka. Hm, niin, sen asian minä pian selitän. Teillä vaimoilla ei oleoikein selvä käsitys asioista, te uskotte kaikki, mitä luette jakuulette, sekä olette liika herkkä-luontoisia, joten heti tunnettelevottomuutta sydämmessänne, kun vain joku osaa hyvin kauniistilörpötellä. Te puhutte aina tunteistanne ja tunnette hullusti, mutta me,miehet — me tiedämme, että, mitä laki on määrännyt ja säätänyt, se onaina paras, ja siinä on meillä ohje.
Rouva. Mutta — tuntoni —
Hoikka (äkäisesti toistaen.) Mutta — tuntoni — Vaimo-väen suusta eimutta minua miellytä; tunto ja tunto, en sitäkään viitsi kuullanäissä asioissa — vaan jutellaan nyt muista. (Laskee kuppinsapöydälle.) Kuuleppa kultaseni, parin päivän päästä on meilläjoulu-aatto, ja minä olen hankkinut sinulle hyvän joulu-lahjan,ketun-nahkaisen kapan.
Rouva (iloisesti.) Ja silkki-päällisen varmaankin!
Hoikka. Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaaottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi.
Rouva. Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehanrikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea muussa kuinatlaski-kapassa. (Ompelia tulee sisälle.) Ah, Röökinä! Olipa hyvä, ettätulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani jouluksi valmiiksi!
Ompelia (ottaa muotilehden ja levittää sitä pöydälle.) Tässä onmuoti-lehti. Minkä mallin mukaan minä tuon kapan nyt laitan? (Osoittaayhtä mailia.) Tämmöisen minä laitin Maaherran rouvalle.
Rouva (vilkasee muoti-lehteen.) sepä juuri on minunkin mieleiseni.Katsoppa Hoikka! (osoittaa muoti-lehteä), tuommoinen se pitää tehtämän,semmoinen on Maaherran rouvankin.
Hoikka