Kirj.
F. E. Sillanpää
Työväen kalenteri 1924 XVII.
HelsingissäÄ,weilin & Göös,1923.
Vanhoja muistoja (F. E. Sillanpää)
Bismarckin perintö (Heinrich Ströbel)
(Tämä kirjoitelma on laadittu v. 1919 erästä julkaisua varten, joka sen kumminkin hylkäsi. Sen julkaiseminen tällä kertaa on siis oikeastaan muistelmien muistelemista. Minulle itselleni on kirjoitus hyvin mielenkiintoinen ja olisin iloinen, jos se voisi elähyttää niitä, jotka elämän yksityiskohtien suhdattomuudesta koettavat itselleen paljastaa luonnonlakien suuria suuntaviivoja — ja sitähän tietä on kuljettava jokaisen, joka katsoo ihmisyyden päätehtäväksi noiden luonnonlakien lannistamisen ihmisyyden mukaisiksi.)
Tuntuu omituiselta, että tuon otsikon nyt jo voi niin epäröimättäpiirtää niiden asiain ylle, joihin alempana poimitut lähettämättömätja käyttämättä jääneet kirjelmät ja muut "dokumentit" viittaavat.Niitten kaikkien vuosilukuhan on vain yhtä alempi kuin sen, jonka nytleikkaamme. Ja kumminkin on se aika niinkuin unta vain, en epäilesanoa: niinkuin pahaa painajaisunta vain. Se on sitä niiden ihmistenmielestä, jotka eivät minään ajankohtana joutuneet verisen humpuukinlumoihin ja siitä syystä saivat tehdä tuttavuutta ensin punaisten jasitten valkoisten esikuntien ja heidän tutkijainsa kanssa, onnistuenkumminkin säilyttämään kotinsa koskemattomina.
Kun siis tänä iltana jotenkin laimeamielisenä hain aihettakirjoitukseen tätä julkaisua varten, osui käteeni kokonainen sarjakirjeitä ja lappusia. Ne koskettavat kaikki kuolemaa ja kuolleitaja sen vuoksi uhoo niistä omituinen mykkä juhlallisuus, joka tekee,että painavimmatkin reunamuistutukset tuntuvat kevyiltä. Syyttömienkuolema siirtää väkisinkin tapaussarjan inhimillisen vihan jyrisevästävaltapiiristä inhimillisen tragikan koskemattomaan valtapiiriin…
Ensimmäisenä on muutaman pohjoispohjolaisen työmiehen kirje tännemeikäläiseen esikuntaan, Se virui aikansa etappikanslian pöydällä,josta sen joskus pistin taskuuni. Se liene toinen tai kolmas hänenkirjoittamansa samansisältöinen kirje:
"Pyydän sieltä Teidän esikunnasta että jos teillä siellä on vielä tallessa ja lähettämättä net kaatuneen Sankarin Janne J:n Oman Veljeni vaatteet ja Arvo esineet, mitä hänellä oli silloin kun hän tuotiin sinne — minä en ole vielä kumminkaan niitä saanut — Niin minä pyydän että jos niitä ei vielä ole lähetetty tulemaan niin lähetettäisiin Pyytää Hänen oma veljensä Kalle."
Ilmeisesti oli kaatuneella sankarilla ollut joltisetkin vaatteet jaarvoesineet, koskapa olivat tehneet tyystin kauppansa. Haudattujenluettelo osoitti, että Janne J. makasi täkäläisessä yhteishaudassa n:ose-ja-se, sotilaallisesti haudattuna ja siunattuna, mutta kukaan eitiennyt hänestä enempää. Kaikessa vähäpätöisyydessään on se kumminkinerinomainen historiallinen asiakirja, sen tyylistä puhuu vilpitönvakavuus.
Seuraava oli virallinen postikortti, jonka etusivun otsikossa onpainettuna:
Lähetetty Hämeenlinnan Sotavankileiristä. Sitten seuraa:
Nimi ………. Osoite … …….
Toisella puolella on painettuna ja täytettynä seuraava kaavake:
Hämeenlinnassa Toukokuun 28 p. 1918 Ilmoitan että olen täällä ja pyydän teitä hankkimaan minulle sikäläiseltä suojeluskunnalta, kirkko