Produced by Tapio Riikonen
Siniset. Pakolainen. Erään nimen varjo.
Kirj.
Suomentanut Juhani Aho
Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1896.
Siniset:
1. Leijona lepää 2. Leijona herää 3. Miten leijona alkaa otusta ajaa 4. Aurora Königsmark 5. Rex regi rebellis 6. Ebba Bertelsköldin kirje Kustaa Aadolf Bertelsköldille 7. Metsästys Liebewerdan luona 8. Pultavan tappelun edellisenä iltana 9. Pultavan laskeva aurinko
Pakolainen:
1. Ylioppilaat lähtevät sotaan 2. Isonvihan Klingspor 3. Rutto vuonna 1710 4. Porvoon päämaja 5. Sissit 6. Kotkanajo 7. Mainiemen linna 8. Isokyrön tappelu
Erään nimen varjo:
1. Valtiopäiväkerho 2. Valtioviisaan sodanjulistus 3. Pakolaiset 4. Karoliini 5. Hatut päästä! 6. Sanansaattaja Suomesta 7. Voittojen kirja 8. Voittojen kirjan kirjoittamaton lehti 9. Kun leijona palasi otuksen ajosta10. Kohtaus Stralsundin luona11. Kaarle XII:n puheilla12. Vieraita Suomesta v. 171513. Hollantilaiset Pohjanmaalla v. 171514. Kajaanin linna15. Amatsoonien maassa16. Kun Suomen viimeinen linna kukistui17. Myyrän käytäviä jättiläisrakennuksen juurella18. Sotaväen katselmus ja eräs yhtymys19. Kuninkaan sormus20. Erään nimen varjo
Viiteselitykset.
Kokonainen kesä on kulunut siitä, kun välskäri lopetti kuudennenkertomuksensa. Sillä välin oli häntä harvoin nähty kaupungissa, ja kunhän ilmaantui sinne harmaassa kalastajantakissaan, isot pieksusaappaatjalassa, kantoi hän olallaan pahkuraista sauvaansa, jossa leiviskänpainoinen hauki riippui ikäänkuin voitonmerkkinä. Hauki oli aiottuisoäidin pöydälle. Tietysti Bäck silloin kutsuttiin päivällisille, jahänen tähtensä oli jälkiruokana sinä päivänä mitä kauneimpia mansikoitakuorimattoman maidon kera. — Panette liian vähän sokeria, serkkuseni,— ja isoäidin tapana hymysuin sanoa, vaikka Bäck oikein pyryttämälläpyrytti sokeria mansikkain päälle. Bäck ei suinkaan ollut mikään hyvienpäivien pitäjä, hän voi elellä useita viikkoja kalapirtissään piimälläja keitetyillä simpuilla, mutta makeisille hän oli perso, tuo kunnonukko, kun niitä vain oli tarjona. Sen isoäiti hyvin kyllä tiesikin, javaikka hän ei koskenut sokerilusikkaan itseään varten, sanoi hänystävällisesti uudestaan: — vähän enemmän sokeria, serkkuseni!
Välskäri sai silloin kuulla kaikki sanomalehdissä olleet uutiset eikähän lausunut juuri kohteliaita sanoja Don Miguelista, joka siihenaikaan piti meteliä. Vastavuoroon hän tiesi tavallisesti kertoa jonkinhupaisen jutun metsästys- ja kalastusretkiltään, esim. kuinka veliSvanholm äsken oli ollut jäniksiä ampumassa. Toverit, ja niidenjoukossa oli ollut myös Bäck, olivat ennakolta ampuneet jäniksen,aukaisseet ja tyhjentäneet sen vatsan, panneet siihen paistia,silakoita ja keitettyjä perunoita sekä sitten neuloneet vatsan umpeen.Sen tehtyä asetettiin jänis sopivalle paikalle metsän rantaan, jaSvanholm vietiin hänen sitä huomaamattaan sinne päin. Koirat alkoivatajaa, ja samassa huusi joku joukosta: pidä varasi, veli Svanholm!Svanholm tähtäsi tuossa tuokiossa — pyssy pamahti, jänis kellahtinurin niskoin ja vietiin riemulla pirttiin. Suure