Produced by Tapio Riikonen
Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat
Kirj.
Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
Puolan sota.
1. Riian kaupungin valloitus. 2. Wallhofin tappelu. 3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla.
Saksan sota.
1. Syyt Kustaa Aadolfin osanottoon.
2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan.
3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä.
4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä.
5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu.
6. Würzburgin valloitus.
7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla.
8. Meno Lechjoen yli.
9. Nälkäsota Nürnbergissä.
10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu.
11. Kustaa Aadolf.
12. Holhoojahallitus ja kolmenkymmenenvuotisen sodan loppu.
13. Kustaa Horn.
14. Torsti Stålhandske.
15. Eerikki Slang.
16. Aake Tott, Kustaa Aadolfin lumiaura.
17. Hakkapeliitat.
Viiteselitykset.
1. Riian kaupungin valloitus.
Koska Venäjän sota oli onnellisesti päättynyt, oli Ruotsilla nyt enäävain yksi vihollinen jäljellä, nimittäin Puolan kuningas. Tämänkinkanssa olisi Kustaa Aadolf sangen mielellään sopinut, sillä hän näkikyllä, kuinka kipeästi jo hänen valtakuntansa ja kansansa tarvitsirauhaa ja hän olisi halunnut loma-aikaa alinomaisista sodankäynneistäsaadaksensa parantaa kaikellaisia juurtuneita epäkohtia. Mutta PuolanSigismund oli itsepäisesti vastahakoinen. Lapsimaisella ylpeydellä hännimitti itseänsä Ruotsin kuninkaaksi eikä tahtonut kirjeissään suodaKustaa Aadolfille muuta arvonimeä kuin Södermanlannin, Neriken jaVermlannin herttuan. Tämä olisi kuitenkin ollut jokseenkin viatonmieliteko; mutta hän yritti samassa myös aina salaisilla kirjeillä sekälähettiläillä virittää kapinaa Ruotsin valtakunnan asukkaiden parissaja uhkasi Ruotsin alusmaita Virossa. Hänen kykenemätön, saamatonluonteensa esti häntä kuitenkin kaikista tehokkaammista toimista. Joshän Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina, sillä aikaa kuinRuotsin sotajoukkoja tarvittiin muualla, olisi kaikin voimin käynytViron kimppuun, niin olisi hän luultavasti saanut sen maakunnanvaltaansa. Mutta Sigismundin tuumat nyt niinkuin aina ennenkin pantiinlaimeasti toimeen, ja vähä väliä hän suostui lyhyempiin tai pitempiinaselepoihin, jolloin sota kokonaan lakkasi.
Tälle kannalle ei Kustaa Aadolf nyt enää tahtonut jättää asiaa. Jokopiti olla täysi rauha tai täysi sota, jompaan kumpaan hän oli päättänytpakoittaa Sigismundia. Vuonna 1621 näyttikin siihen tarjoutuvan sangenmukava tilaisuus. Puolalaiset näet olivat joutuneet sotaan eteläistennaapuriensa, turkkilaisten kanssa. Heinäkuussa läksi siis Kustaa AadolfElfsnabbista, Tukholman saaristosta liikkeelle lukuisan, upeanlaivaston kanssa, joka kuljetti 12,000 miestä, osaksi palkattuaulkomaalaista väkeä. Tarkoituksena oli mennä valloittamaan suurta jarikasta Riian kaupunkia, joka muun Liivinmaan kanssa kuului Puolanvallan alle. Muutamien päivien perästä saapuikin laivasto, vaikka senmyrsky ensin oli hajoittanut, onnellisesti Väinäjoen suulle.
Sigismund ei ollut lähettänyt Riialle enempää kuin 300 varsinaistasotamiestä avuksi; enempää ei hänellä Turkin sodan vuoksi ollut varaaantaa. Mutta itse kaupungin porvareita oli paljon ja he olivat