Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Novelleja
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1915.
Vangittuja sieluja.
Jumalien hämärä.
Sahan tyttö ja hovin tyttö.
Vanha näyttelijä.
Kiusaus.
Muodonvaihdoksia.
Pahan omantunnon päivä.
Uskottu.
Isää etsimässä.
Paratiisi-unelma.
Toini rouva istui syksyisen iltahämärän langetessa yksin ikkunanääressä ajatuksiin vaipuneena.
Hän sai olla paljon yksin ja se ei häntä vaivannut. Hän oli tottunutsiihen. Se oli tehnyt hänet ihmis-araksi, vauhkoksi, mutta samallaoli se opettanut hänet ajattelemaan. Hän ajatteli koko sen ajan,minkä muut naiset tavallisesti lörpöttelivät.
Mutta hänen kehityksensä kävi sisäänpäin, ei ulospäin, se ei auttanuthäntä elämän jokapäiväisessä taistelussa. Hän tiesi sen ja kärsisiitä. Hän tunsi olevansa niin auttamattoman heikko. Hän osasiajatella ja tuntea, mutta ei toimia.
Jos hän olisi osannut toimia, ei hän nytkään olisi istunut tässä kuinvanki. Hän olisi mennyt ulos elämään, vapauteen, puhtaaseen ilmaan.
Puhtaaseen ilmaan!
Siitä oli kauan kuin hän oli sitä viimeksi hengittänyt. Häntä ympäröialati samea, saastainen ilmakehä, joka lamautti hänen voimansa jaikäänkuin koversi alta päin koko hänen siveellisen ihmisensä.
Tämä sisäinen ilmastotauti oli tullut hänen elämäänsä Uoti Pallarinmukana. Vähitellen, vähitellen. Ensin alussa hän ei ollut sitähuomannut ja sitten kun hän sen huomasi oli jo liian myöhäistäirtautua siitä. Se oli uuvuttanut hänet jo niin, ettei hän jaksanuttehdä mitään pelastuakseen.
Mutta tästä hermoston heikkoudesta huolimatta toimi hänen päänsäselvästi. Hän tunsi tilanteensa rumuuden Pallarin vaimonayksityiskohtiaan myöten. Ei ollut sitä halpamaisuutta, omantunnonsovittelua, häpeällistä juonta tai väärinkäytöstä, johon tämämies ei olisi tehnyt itseään syypääksi. Ja välillisesti Toininmyötävaikutuksella. Ensiksi hänen rahoillaan, toiseksi hänenorjuutetun olemuksensa alistetulla, suojaavalla suvaitsevaisuudella.Hän koetti maailman silmiltä salata omaa häpeäänsä, sitä, ettähän tiesi mitään miehensä likaisesta luonteesta ja epäiltävistäliike-yrityksistä. Ei ollut toista vaimoa, joka uskollisemmin olisipitänyt suunsa lukossa perhe-asioihin nähden.
Eikä ollut kelle kertoakaan. Toinilla ei ollut ketään läheisempääystävää. Hänen miehensä oli vieroittanut hänet kaikista muista.Tietysti alun pitäin tahallaan, tietysti laskien ja käyttäenhyväkseen kaiken, mikä suinkin saattoi lisätä Toinin luonteessapiilevää heikkoutta, passiivisuutta, uuvuttaakseen hänet tätenlopulta täysin voitettuna ja vaarattomana omien tarkoitusperiensäuhriksi.
Ja tämän kaiken oli hän tehnyt ihailtavan viisaasti, kerrassaanloistavana ihmistuntijana. Ottanut myös huomioon Toinin älyn jasiveellisen vakavuuden ja vienyt ne kummatkin valon taakse. Mikäpohjaton konnuuden nerous tuossa miehessä piili! Nyt hän vastasaattoi oikein selvästi nähdä hänen kaukonäköisten laskelmiensaerehtymättömän oikeat menetelmät. Toinin suhteen ainakin. Eiköhänsiis kaikkien muidenkin. Onnettomat ne ihmiset, jotka hänen kynsiinsäjoutuivat! Pallari oli varmaan tämän hyödyn aikakauden kaikkienlahjakkaimpia hyötyjiä.
Miten suurella vakavuudella hän otti jokaisen asian, mitenvuorenvahvalla vakaumuksella hä