Produced by Jari Koivisto
Quasi una fantasia
Kirj.
PIETARI KOTKA [Pekka Ervasti]
K. J. Gummerus Oy, Jyväskylä, 1918.
Saarijärven Paavo Oy:n kirjapaino.
The earth hath bubbles, as the water has, and these are of them.
Shakespeare.
1.
— Istukaamme "juttutupaan" akkunan luo, sanoi eversti Olavi Ansamaaystävällisesti tyttärelleen ja osotti kädellään vanhaa hauskaapuhelupaikkaa akkunakomerossa, jossa tupakkapöydän kummallakin puolenoli syvä ja pehmeä puhvelinnahkainen noja-tuoli. Niissä istuminen olilepoa, jalka upposi tuuheaan karhunnahkaan pöydän alla, ja mieli piantaipui tuttavallisiin tunnustuksiin. — Jos suvaitset, Linda, emmevielä sytytä lamppua, vaan annamme laskevan talviauringon valaistakeskusteluamme.
Näin puhuessaan eversti Ansamaa sytytteli lyhyttä amerikkalaistapiippuaan ja pudottautui toiseen noja-tuoliin, samalla kun hänentyttärensä istui toiseen. Tytär oli kukoistava nuori nainen, vaaneverstiä olisi tuskin ensi silmäyksellä aavistanut hänen isäkseen.Everstin kookas, mutta suora ja solakka vartalo uhkui hillittyä jahyvin käytettyä voimaa. Parrattomain kasvojen terve puna, silmäinkirkas loiste puhuivat ulkoilma-elämästä ja hyvästä ruoansulatuksesta.Ohimoilla harmahtava, mutta muuten tumma, tuuhea tukka — ei sekäänpaljastanut hänen ikäänsä. Jos ei olisi tiennyt hänen olevan ainakinviisikymmenvuotias, olisi arvannut nelikymmenvuotiaaksi. Hän oliAnsamaan suuren kartanon omistaja ja asui tyttärineen täälläEtelä-Pohjanmaalla, maaseudun rauhassa, viljellen peltojansa, niin kuinhänen esi-isänsä ennen häntä olivat tehneet. Eversti Ansamaa oli näetvarakasta talonpoikaissukua, mutta oli saanut herrasmiehen kasvatuksen.Hänen sotilaallisessa ryhdissään, liikkeissään ja puheissaan eikuvastunutkaan rikas suomalainen talon-poika, vaan pikemmin sivistynytmaailmankansalainen, joka on tottunut liikkumaan monenlaisten ihmistenpiirissä ja suhtautumaan voitokkaasti monenlaisiin kohtalonkäänteisiin. Hän olikin jo nuorena lähtenyt maailmalle onneaankoettamaan ja viettänyt suurimman osan elämästään Amerikassa, jossa hänoli ansainnut suuren omaisuuden ja sen lisäksi vielä everstin arvonkin.Palattuaan Suomeen isänsä kuoltua, jonka ainoa lapsi hän oli, jaotettuaan haltuunsa sukutalonsa oli hän pian voittanut pitäjäläistensäkunnioituksen, jotka vanhastaan olivat tottuneet pitämään Ansamaanisäntäväkeä arvossa. Eversti Ansamaa oli osottautunut toimeliaaksi,tarmokkaaksi ja edistysmieliseksi isännäksi. Uudistuksia ja parannuksiaoli pantu toimeen sekä maanviljelyksen että metsän- ja karjan-hoidonalalla. Kartanon yhteyteen oli perustettu laaja puutarha ansareineen jalavoineen. Hänen huolen-pitonsa oli ulottunut ihmisiinkin. Torpparienasemaa oli vakiinnutettu, työväen palkkoja lisätty, työväen ja nuorisonliikkeitä muistettu silloin tällöin, kolme uutta kansakoulua pystytettykuntaan suurimmaksi osaksi Ansamaan rahoilla j.n.e. Ainoa, mikä olijäänyt koskematta, oli kartanon vanha kaksikerroksinen kunnianarvoinenpäärakennus. Sisustusta ja kalustoa oli vain jonkun verran parannettuja uudistettu.
Kaikissa puuhissaan oli eversti Ansamaalla uskollisena auttajanaan jatyötoverinaan tyttärensä Linda, tuo ihana tyttö, unohtumattoman äitinsäilmi kuva, jonka hän oli Amerikasta tuonut mukanaan ja jota hän nythymysuin katseli.
— No Lindaseni, kuului taas everstin rohkaiseva ääni, — sinä näytätkovin miettiväiseltä, tekisipä melke