Produced by Tapio Riikonen
Historiallis-romantillinen kertomus Itä-Suomesta
Kirj.
J. A. B. [J. A. Bergman]
Oulussa,Oulun kirjapaino-osakeyhtiön kirjapainossa ja kustannuksella,1881.
Esipuhe.
I. Vanhan sepän luona.
II. Rovasti.
III. Ryöstö.
IV. Rovasti jatkaa tointaan.
V. Elsa.
VI. Isä ja poika.
VII. Hovilassa.
VIII. Matkalla Käkisalmeen.
IX. Jalous ja vaara.
X. Vierasmies, joka puhumattaki voi todistaa.
XI. Yöllinen taistelu.
XII. Veli ja sisar.
XIII. Mitä Horman Malla Sipolta vaati.
XIV. Juhlapuoliset Hovilassa.
XV. Simo Affleck.
XVI. Sipo Nevalainen.
XVII. Loppu.
Viiteselitykset.
Esipuhe.
Tavallansa merkillinen tapaus Itä-Suomen historiassa on talonpoikainkapina Nurmeksessa vuonna 1710. Alkuansa tämä kapina tapahtui mainiotaAffleckia vastaan, kun tämä, ollen kruunun verojen kantajanaKarjalassa, liiallisilla ja mielenmääräisillä maksuilla rasitti kansaa;ja vasta sitten, kun moniaat kansalaiset koston himossaan kääntyivätVenäläisiltä apua saamaan vehkeissänsä, muuttui liike kapinaksi eiyksityistä henkilöä, vaan Ruotsin valtaa vastaan. Tästä kapinastalöytyy ilmoituksia, joiden avulla seuraava kuvaelma on kokoonpantu,jossa useat henkilöt ja sisältö suureksi osaksi ovat historiallisia.
Kirjan tekijä.
Vanhan sepän luona.
Vähän luoteesen päin Savonlinnasta, nykyisessä Säämingin pitäjässä asuisiihen aikaan, jolloin tässä kertomuksessa mainitut tapauksettapahtuivat, vanha seppä nimeltä Jaakko Nevalainen. Hän oli nytseitsemänkymmenen vuoden ijässä. Miehuutensa päivinä oli hänollut sotamiesnä ja sittemmin jonaki alhaisempana virkamiehenäSavonlinnassa.[1] Niitä aikoja hän aina ylpeydellä muisteli. Nyt olihän häätynyt maaseudulle. Tuon tuostaki sai hän kuitenki kuulla jotailinnasta, johon Suomen pieni, urhoollinen sotaväki etelästä päin olivetäynyt, sittenkun Viipuri ja Käkisalmi olivat antauneet Venäläisille.Vanhuksen ainoa poika, näet, palveli tässä sotaväessä ja sai sillointällöin luvan kävästä vanhaa isäänsä tervehtimässä. Isä uteli pojaltaankaikkia, mitä tämä tiesi ja arveli sodasta ja kun vanha Jaakko saikuulla jonku vähemmän suotuisan uutisen, polki hän lattiaapuujalallansa (hänen toinen jalkansa oli vikaantunut) ja huusi: "kaikkion h——ssä".
Vanhan Nevalaisen vaimo oli miestänsä kymmenen vuotta nuorempi. Heilläei ollut lapsia. Heidän luonaan nähtiin kuitenki kaksi kaunistanuorukaista, poika ja tytär, kumpii nuoruuden kukoistavassa ijässä.Poika oli vanhan Jaakon veljen poika, joka oli oleskellut setänsä luonaosittain opissa, osittain huviksensa. Nuori neitonen, Anna, oliNevalaisen vaimon sisaren tytär, joka, ollen orpo, asui tätinsäluona. Näitä nuorukaisia vanhukset suuresti rakastivat ja etenkiMatleena-mummo — näin nimitettiin Nevalaisen vaimoa — toivoinuorukaisista, Amorin avulla, tulevan parikunnan. Vaan nuori mies —Juhana — näytti olevan hyvin palovakuutettu tältä haaralta. KunMatleena kuvaili hänelle Annan siivoutta, siisteyttä, kauneutta,jaloutta ja taipuvaisuutta, niin nuori Juhana myönsi tuon kaiken; vaankun Matleena sitten pukkasi häntä kylkeen, sanoen: noh! mitä sittenmuuta tarvitsee? — niin Juhana näytti loukkauneelta, murahti jotaki,otti lakkinsa ja meni ulos. Sil