Produced by Tapio Riikonen
Utukuvia muinaisuudesta
Olavinlinnan vuosisatais-juhlan johdosta kirjaillut
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1875.
Savon synty
Olavin linnan synty
Savonlinnan ihmeet
Pohjois-Savon ajatus
Karjalan valloitus ja Nuija-meteli
Rauhallinen vuosisata Savossa
Kaksi vihan-aikaa
Kustaa III ja Yrjö Maunu Sprengtporten
Uusi aika
Ensimäinen aamuhetki oli koittanut Suomen saloille. Kalevalan kansa olihaltuunsa ottanut Laatokan ihanat rantamaat, joiden luonto vielätuhannen vuoden perästä näyttää riemastuvan Väinämöisen kanteleensävelistä. Siellä kuu ja päivyt taottiin, siellä taivaan kanttakalkuteltiin, siellä jumalat ja ihmiset loivat ensimäisenrunomaailmansa.
Mutta Savon synkkien vesien päällitse kulki vielä öiset sumut. Eimikään Vellamon neito sen aalloissa iloinnut, ei kukaan Tapionkaantyttäristä sen salomaita sulottanut. Outo, jylhä suku, Hiisien kamalakansa, vallitsi Saimaan vesistöjä Imatrasta länteen ja pohjaan, jatuolla täällä Lappalaiset käyttivät järvien ja metsien riistatelatukseksensa. Vaan Lapin kansa ei missään vallinnut, ei missäänisäntänä ollut. Kunkin voimakkaamman alamaisena, se silloinkin veroamaksoi itse elämisen oikeudesta.
Mihin nämä hämärän muinaisuuden asukkaat ovat hävinneet? Ovatko mitäänjälkiä jättäneet olemisestansa? — sangen vähän, tuskinpa mitäänollenkaan. Muinaiskalujenkin mykkä kieli on tällä alalla melkein vaiti.Ainoastaan oudot paikannimet vielä vuosituhannen takaa meille puhuvatselvästi kuuluvalla äänellä; mutta ne puhuvat kieltä, jota emme ymmärräenää selvittää. Onko Imatra suomeksi emä-vettä, onko se ollut kokolaajan Saimaan nimenä? Ja mitä merkitsevät semmoiset sanat kuinSääminki, taikka Kyrö ja Joro? Runot mainitsevat "Joukon Jorottaria,Lapin lapsi-lönttäreitä"; nekö Savonmaan sen-aikuisia neitosia?
Vähitellen uusi päivä valkenee Suomalaisille heimokunnille. Etelästä,sekä idän että lännen puolelta, tunkeuvat muukalaisen sivistyksensäteet näille pohjan perille. Vieraat kauppa-haahdet alkavat kulkeaSuomenlahden pohjukoita; risti pystytetään Aurajoen rannalle, jaAtlasvuoren hiljaiset erakot laittavat itsellensä rauhallisen tyyssijanValamon ihanaan saareen. Runojen ja luonnottarien aikakausi onloppumaisillaan; historiallisen elämän kaikki tuskat ja taistelutlähenevät.
Mutta Savon erämaille ei tunkeu vielä kuin kaukainen humu maailmanlevottomasta liikkeestä. Karjalan kansa on alkanut riehua. Kauppa-etuon kehoittanut sitä etsimään erämaiden kalliita turkiksia, ja niilläautioilla aloilla, missä ihmis-astunta ei ole tähän asti luonnonhiljaisuutta häirinnyt, ilmestyy majavan-pyytäjä joutsinensa. Karjalanjumalista Tapio ja Ahti ovat ensimäiset, jotka levittävät matkansaSavonkin saloille ja selänteille; metsästäjät ja kalastajat käyvättäälläkin saalistansa, ja missä joku Lappalais-heimo on lahdelmanpohjassa kotansa asettanut, sen jo täytyy metsänriistalla maksaaveronsa voimakkaammalle veljes-kansalle. Nuo urheat Karjalan miehetretkeilevät tähän aikaan kauas pohjan perille, pitkin Savon jaYli-Karjalan vesijaksoja tunkeuvat Kantalahteen, Lappiin ja Ruijaan,veroa ja voittosaalista etsimään, ja ahdistavat toisinaan itseNorjalaisiakin kaukaisessa Haalugalannissa.
Vaan Karjalaisten vapaus jo lähestyy loppuansa. Mahtavan Novgorod'inliittolaisina ovat monta kertaa retkeilleet meren yli