E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Ahjo,1918.
Juusela & Levänen O.Y. kirjapaino.
Neitsyt Maarian lahja
Siniyön taru
Jama ja Ristin mies
Manalan vaaka
Tämä tapahtui ristiretkien aikaan ritari Bertrandin linnassa, Auvergnenmaakunnassa. Turhaan oli nuori linnanrouva jo pitkät ajat odotellutritari Bertrandia kotiin palaavaksi. Maine oli jo tiennyt kertoa pyhänyrityksen epäonnistumisesta. Oli saapunut naapurilinnoihin joitakinmukana olleita asemiehiä. Oli samonnut ohi messuavia ja meluaviapyhiinvaeltajia. Ritari Bertrandista ei vain jälkeäkään.
Puoli vuotta kului nain epätoivoisessa levottomuudessa. Jaksamatta enääsyödä tai nukkua istui nuori linnanrouva päivät ja yöt pääksytyksin pääkäsivarsien varassa pienen akkunakomeronsa ääressä, niin ettäakkunankamanaan syöpyi jälki hänen hiuduttavasta kaihostaan.
Syys teki tuloaan. Linnan muurit kävivät päivä päivältä yhäharmaammiksi ja ainainen sade levitti ruskean-viheriän lietteen ylikuolleiden lehtien peittämän maan. Oli juuri joulun aatto, kunlinnanrouva sai varmuuden pahimmille aavistuksilleen. Ritari Bertrandei ollut enää koskaan palaava.
Katkeria kyyneliä vuodattaen polvistui nuori leski Neitsyt Maariankuvan eteen palavaan rukoukseen.
Hän ei oikein itsekään tiennyt, mitä hän rukoili. Apua, lohdutusta,voimaa! Voimaa elää, ei itsensä vuoksi, vaan lapsensa vuoksi, joka nytisättömänä oli syntyvä maailmaan. Hän huusi Jumalan lempeän äidinturvaa tälle turvattomalle: että hänestä tulisi isänsä nimen mainehikaskantaja, äitinsä vanhuuden vara, sankari, jolle ei oltu nähty vertaa…
Ja vähitellen lakkasivat hänen kyyneleensä vuotamasta. Pyhän Neitsyenkatseesta tuntui virtailevan ikäänkuin vahvistava rauha, ja kauanvalvoneen vaimoparan silmälaudat painuivat virkistävään uneen.
Ja katso, silloin liikahti Neitsyt Maarian pää, hän astui alaskultaiselta istuimeltaan, kumartui uupuneen puoleen, ja vieno ruusunlemu ja enkelien hyminä täytti ilman.
"Rukoilet lapsesi puolesta", sanoi taivaan kuningatar, "pyydätköhänelle tämän maailman hyvää vai tulevaista? Onko lapsesi sielu vairuumis sinulle kalliimpi? Minulle vaiko itsellesi tahdot hänestäritarin?"
Linnanrouva tunsi suuren ahdistuksen sydänalassaan ja suurethikikarpalot vierivät alas hänen otsaltaan.
"Miten raskas on taivaanvaltakunnan tie", ajatteli hän. "Parhaassakukoistuksessaan on Pyhä Neitsyt riistänyt minulta jo puolison. MuttaPyhä maa on vielä pakanain käsissä, ja poikani nuori henki on uhrattavasamalla alttarilla kuin isänsäkin. Sitä vaatii Pyhä Neitsyt, ja enemmäntulee kuulla Jumalaa kuin inhimillisen heikkoutensa ääntä."
Ja kapinoivalla mielellä, mutta nöyrällä sydämellä hän vastasi:
"Jumalan äiti, lapsi, jonka synnytän, on oleva sinun, ja käyköön
Jumalan valtakunnan kunnia maallisen edellä!"
Silloin levisi hymyily Pyhän Neitsyen lempeän kirkkaille kasvoille jahän sanoi:
"Olet koettelemuksen hyvin kestänyt. Olkoon siis, kuten sanot. Muttakoska sinä olet antanut lahjan minulle, niin tahdon minäkin puolestaniantaa lahjan sinulle. Vielä ennen aamun koittoa on sinulla kaksi lasta,joista toinen on oleva sinun, toinen minun, toinen saavuttava pitkäniän, toinen varhaisen onnen p