Kirj.
Uuno Kailas
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1925.
Rukous
I (Lapsifantasioja)
Mäenlaskua
Sanat
Hiljainen loppulause isämeitään
Tyhmät ja viisaat
Nuori Narayana
Eeva
Laulu aallolle
Runo runosta
Laulu sinulle
Adagio
Ensi lumen aikaan
Kesäillan kuje
Vanhoille
Suomalainen sonettiparaati
Lehmän häntä
Satu meistä kaikista
Atlantis
Sanoja yössä
Verkossa
Purjehtijat
Vanha maa
Deluge
Aphelium
Huomispäivä
Olin nuori
Sydän ja Kuolleen meren apinat
Sana
Syyllinen mies
Runo ristiinnaulituista
Paimenet
Me
Minä näen
Lentävän Hollantilaisen näky
Lapsen silmä
Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun koskea niitä silmilläni.
Sillä minä rakastan niitä,
vaikka ne olisivat rumat.
Ruoki minua henkesi tulella, Elämä. Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään. Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen, hän on vain seisovaa vettä ja mätänee.
Opeta minua, Elämä, että minä osaisin avata sydämeni sinulle, kun sinä palavassa pensaassa puhut. Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä. Ei ole sääli sitä sydäntä, jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle: sillä sen sydämen mitta on täysi. Voi sitä sydäntä, tuhannesti: voi sitä sydäntä, joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä, Jumalan matojen ihana ruoka.
(Lapsifantasioja.)
Taivaankansi on iso kelkkamäki. Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa. Ja lumi ryöppyää ja putoaa alas maanpäälle kirkkaina säteinä. Ja aurinko ajaa kelkkansa hämärän metsän taakse. Ja aurinko menee kotiin, kun se on kyllästynyt leikkiin.
Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkamäki, koska aurinko laskee mäkeä joka päivä.
On olemassa hyvin paljon sanoja.
Sanat ovat esineitä
ja minä voin nähdä ne.
Toiset niistä ovat rumia ja toiset kauniita.
Äiti on hyvin kiltti sana — paras sana. Se maistuu paljon suudelmalle. Isäkin on hyvä sana, mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on parasta mennä salaa oven taakse piiloon. Kesä on hyvin lämmin sana ja sen löytää joka aamu ruohikolta ja hiekkakasasta. Maailma on hyvin suuri sana, joka ei mahdu aivoihin. Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.
Ihmisillä on vielä paljon tyhjiä sanoja.
Käsittämättömiä sanoja.
Niinkuin synti ja kuolema,
jotka eivät merkitse mitään.