E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1919.
I. Olli karkaa kotoa.
II. Suutarimestari Simolin.
III. Hyljätty ja yksinäinen.
IV. Ystävykset.
V. Merille!
VI. Uusi oppipoika.
VII. Hillevi.
VIII. Olli saa uusia harrastuksia.
IX. Olli kertoo Rauhalasta.
X. Teatterinäytäntöjä ja sairautta.
XI. Simolin virittää uusia juonia.
XII. Kolme vihellystä ja pako.
XIII. Koivumäessä.
XIV. Hillevi pääsee Rauhalaan.
Ensimmäinen luku.
Koivumäen kartanon puutarhasta kuului äänekkäitä huutoja, itkunvaikerrusta ja kiivasta puhetta.
Pieni kiharatukkainen poika juoksi pitkin hiekoitettua käytävää,hengästyneenä, hatuttomin päin. Hänen järjestään riensi vaaleaanpumpulihameeseen puettu nuori tyttö pelästyneen näköisenä.
— Olli, Olli, minne sinä menet? huusi hän.
Poika pysähtyi, käänsi punoittavat kasvonsa häneen ja huusi jalkaapolkien:
— Minä lähden pois täältä. Karkaan. Te olette kaikki pahoja. Isä jaäiti, Pentti ja sinä. Minä en tule koskaan enää takaisin.
Hän tarttui portin salpaan, avasi sen ja heitti portin kiinnijälkeensä, niin että kumahti yhä hokien: — Minä karkaan, karkaan.
— Voi, voi, päivitteli lastenhoitaja nähdessään hänen juoksujalkaajatkavan matkaansa. Ihanko se poika tosissaan puhuu? Pitääpä juostajälkeen.
— Anna lapsen kiukutella, sanoi sisäkkö, joka melun kuullessaan olijuossut paikalle. — Mokomakin äkäpussi, ei hänestä ole muuta kuinkiusaa. Vasta yhdeksänvuotias ja komentaa koko taloa, aivan kuin olisikartanon isäntä.
— Se on totta se, sanoi Martti, puutarharenki. Kyllä siitä pojastavielä pomo varttuu, kunhan kasvaa.
— Kuinka hän tuollaisen vallan onkaan saanut? kysyi lastenhoitaja,joka vasta oli taloon tullut.
— Rouva on niin heikko, ja kun poikakin on sairaalloinen, hän ei hennositä kurissa pitää, hemmottelee vain. Ja patruunan aika menee niintyystin kartanon ja tehtaan hoitoon, ettei hän ehdi kovistelemaan muutakuin silloin tällöin, vastasi sisäkkö.
— Minä en ole koskaan vielä niin häijyluontoista poikaa hoitanut,valitti lastenhoitaja.
— Mistä hän suuttui? kysyi sisäkkö.
— He olivat voudin Pentin kanssa heittämässä keilaa keilaradalla jariitaantuivat kuten tavallisesti. Pentti on itsepintainen hänkin,ja Olli kiusaa häntä lakkaamatta. Mistä lienee heille syntynyttappelu, mutta Olli sysäsi Penttiä niin pahasti, että tämä putosikeilahuoneen aituukselta alas ja jäi nurmelle pitkälleen. Martti tulisiihen ja nosti pojan ylös, hän oli valkea kuin palttina ja voihkivain hiljaa. Juuri kun Martti oli kantamassa Penttiä kotiin, tulipatruuna käytävällä vastaan. Hän tietenkin kysyi, mikä oli hätänä, jakuullessaan asian hän lennätti aika korvapuustin Ollille. Minut hänmääräsi viemään pojan sisään kotiarestiin, kunnes hän itse ennättäätulla takaisin tehtaalta, jonne oli menossa. Pojan piti siihenasti istua patruunan huoneessa. Mutta kun patruuna oli hävinnytnäkymättömiin, kiskaisi Olli itsensä irti minun kädestäni ja alkoijuosta ulkoportille. Kai minun täytyy mennä häntä hakemaan.
— Loruja, sanoi sisäkkö. Antaa pojan mennä.
— Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, mur