E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1916.
Alkusana.
Väkiusko.
Ihmisen sielu.
Eläinkunta.
Kasvikunta.
Eloton luonto.
Ihmiskäden valmistamat esineet.
Tilojen ja toimintojen haltiat.
Tri Erkki Kailan Otavan kustannuksella viime vuonna ilmestynyt teos"Yleisen uskonnonhistorian pääpiirteet" tutustuttaa suomalaista lukijaauskonnon eri muotoihin. Senvuoksi en ole tässä esityksessäni pitänyttarpeellisena lähemmin selostaa kaikkia uskonnonhistoriallisiaperuskäsitteitä, vaan on tarkoitukseni ollut lyhyesti esittääainoastaan niitä uskonnollisia käsityksiä, joista kuvastuu eri jumalienja haltioiden alkuperä. Näiden kehitystä silmällä pitäessä on useinyhdentekevää, minkä heimon tai rodun uskomuksista poimii asiaavalaisevat esimerkit. Kuten lukija huomaa, en tässä suhteessa useimpienuskonnontutkijain tavalla ole syrjäyttänyt suomensukua. En ole tahtonuttarpeettomasti "mennä virran yli vettä noutamaan" ja samalla toivonteokseni täten voivan enemmän kiinnittää suomalaisen lukijan mieltä.
Sääksmäellä, Saarniemessä heinäk. 24 p:nä 1916.
Tekijä.
Jumalauskon uskonnonhistoriallinen alkuperä kätkeytyy alkukantaiseensielu-uskoon, jota edustaa kaksi eri muotoa: usko sielullisiin voimiinja sieluihin. Onko edellinen varhempi, jälkimäinen myöhempi aste, kutenjotkut uskonnontutkijat ovat olettaneet, emme enää voi varmastipäättää, sillä yksinomaan edellistä edustavaa luonnonkansaa ei nykyäänole olemassa. Jälkimäinen ei myöskään ole voinut edellistä syrjäyttää,kehittyneimmilläkin kansoilla elää näet tuo aikaisemmaksi oletettuuskonnonmuoto yhä edelleen henkisemmän sielu-uskon rinnalla.
Edellistä sielu-uskoa nimitämme väkiuskoksi, syystä että suomalainentaikuri sanoo kaikkialla luonnossa piilevää sielullista voimaa väeksi(= voima). [Muutamat tutkijat kuten jo M.A. Castrén (Nordische Reisen,III, 77) ovat mainitulla "väellä" ymmärtäneet kansaa, esim. "vedenväellä" veden kansaa. Itse taikurien kielessä on tällä sanallakuitenkin ilmeisesti ollut sen vanhempi, voiman merkitys. Väentoisintosanana esiintyykin "voima", esim. vedenväen asemesta puhutaanveden voimasta (ks. Suom. Kirj. Seuran arkist.: Krohn 11623, 13488;Meriläinen II, 1503).] Kuolleen jäännöksissä, luissa jaruumiinmullassa, piilee kalmanväki, maassa maanväki, metsässä jametsäeläimissä metsänväki, vedessä ja sen asujamissa vedenväki, tulessatulenväki, rauta-aseessa raudanväki. Lisäksi puhutaan auringon,ukkosen, tuulen, pakkasen, vuoren, kallion, hetteen, tervahaudan,pajan, lastukon, katajan y.m., vieläpä pesinpytynkin väestä. Eriilmiöihin ja esineisiin liittyvät väet ovat erilaisia ja erivoimaisia.Ne vaikuttavat mekaanisesti kuin luonnonvoimat. Niitä "nostetaan","otetaan" ja "asetetaan". Yhtä mekaanisesti ne "kohoavat", "kohtaavat"ja "tarttuvat". Ne ovat varsin arkaluontoisia. Toinen väki voi helpostitehdä toisen tehottomaksi. Tulenväellä taikuri karkoittaa kalmanväen,vuorenväellä maanväen. Muita voimakkaampi on suomalaisten käsityksenmukaan veden-, varsinkin koskenväki. Jottei toinen väki voisi toista"pilata", noudatetaan monenlaisia varokeinoja. Metsämiehen tulee kotoalähtiessään "puhdistautua" peseytymällä, pujottautumalla renkaan läpi,savustamalla itseään, tulen yli hyppimällä tai muulla tavalla. Useinhän sitäpaitsi vielä lakaisee jälkensä. Samoin on kalamiehe