Produced by Tapio Riikonen
Ilveilys yhdessä näytöksessä
Kirj.
Samuli S. [Suomalainen]
U. W. Telén & Co, Kuopio, 1898.
Omistettu rouva Aurora Aspegrenille
Väinö Aironen, nuori ylioppilas. Herra Arvelin, hänen setänsä. Pellonpää, talon isäntä.
Näyttämö: hyvin sisustettu huone, ovi perällä oikealla. Vasemmallavuode-uutimet.
1:nen kohtaus.
Aironen (yksin).
Aironen (Kävelee lattialla edes takaisin, kädet seljän takana,käsissä vihko. Jupisee itsekseen.) "Oi, hyvä herra, oi! Niin ei sekäydä saa, niin ei se käydä voi! Kas kuinka" — — (Ääneen.) Mutta senyt on merkillistä, ett'en saa tuota päähäni, ja huomenna pitäisi vaanastua yleisön eteen! Helkkariinko se muisti minulta on mennyt! Kuinkasse nyt taas olikaan: "Oi, hyvä herra, oi" — — Ja sitä paitsi, en minäsaata ymmärtää, miksikä tällainen tytön rooli juuri minulletyönnettiin! Hyväntahtoinen mieshän se on, tohtori Bergbom, kun salliiminun nyt jo toista kertaa esiintyä koetteeksi Suomalaisen Teaaterinnäyttämöllä. Mutta miksikä juuri tyttönä eikä luutnanttina, niinkuinviime kerralla? Niin, sanoi hän, teissä on niin paljo hentoutta, ja tevoitte saada äänenne sekä miehekkääksi että naiselliseksi, ja sitäpaitsi teidän hento ruumiinrakennuksenne j.n.e., j.n.e. Minua harmittaavähän nuo "hennot" ja "naiselliset". Minä voin saada ala-e:n milloinhyvänsä. (Laulaa.) La-la-la-la… no niin, nyt tosin en sitä saa, muttakyllä minä sen tavallisesti saan. (Katselee itseään.) Ja lienenkö minävainenkaan niin akkamainen? —. Ja päälle päätteeksi täytyi vielä ajaaviikset pois! — Haa! Minä tahtoisin jotain tragillista, jotainHamletia, jotain Macbethia! Minä panisin koko teaterin säpsähtämään.(Deklamoi:)
Tule henkiin jälleen
Ja korpehen mua vaadi miekkasille,
Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks
Mua silloin hauku. Pois sa hirmuhaamu!
Pois, tyhjä ilve!
(Pellonpää tulee peräovesta.)
2:nen kohtaus.
Aironen. Pellonpää.
Pellonpää. Vai ilive vainen! Sapperment! Min' oun hyvä mies, ja hyväse on mulla se mielennii loatu, mutta elekeehän…
Aironen. Tekös siinä olittekin, herra Pellonpää? Minä olinnäyttelevinäni Macbethia, ja te tulitte verrattoman sopivaan aikaan.Nyt näyttelemme yhdessä! Minä olen Macbeth, ja te olette Banquo.
Pellonpää. Jaa minäkö?
Aironen. Te olette Banquo.
Pellonpää. Mikä peiakkaan Pankko?
Aironen. Oikeastaan te ette enää ole itse Banquo, vaan(salaperäisesti) Banquon haamu, sillä itse olette te jo kuollut,murhattu, mur-hat-tu salakavalalla tavalla.
Pellonpää. Jaa minäkö? Mutta…
Aironen. Kas niin, ei mitään muttaa. Te olette nyt se Banquo, jonkaminä vasta eilen illalla murhasin.
Pellonpää. Äläst' ny, sanoi Porilainen. Mutta kuulkeehan nyt,majisteri! En minä ou tullunna tänne tijaatteria pelloomaan, vaan tahonteille sanoa, jotta… sapperment!
Aironen. Niin, niin, minä tiedän varsin hyvin, mitä te läksittesanomaan. Sapperment! Mutta tehkää nyt mielikseni; näytelkäämme yhdessävähäsen vain, hyvin pikkuruisen. (Pyytäen.) Hyvä herra P