Lisää prätinöötä Pohjanmaalta
Laskettanu
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1921.
Laupias samarialaane.
Reiru miäs se Alpiinus.
Traispäkin noita.
Fällyt tornis.
Hra Plumpäriä narrattiin.
Tulo- ja omaasuusvero.
Oppivelvollisuus Kakaramäjellä.
Fyrry-Kyröön friijari.
Kovasti kuivaa.
Hyyrynmaksu v. 1919.
Kyröön emäntä.
Jo on aikoohi eletty.
Kauhavan mumma junas.
Aapelista lähti tulla ministeri.
Pääsiääs-polokka (runo).
Se suuri jarrutus v. 1920.
Hra Plumpäri harjootteloo potkupallua.
Apuretkikuntaan aikana.
Hävitöön varaas.
Klihta-Siukun Hermanni.
Varphat paleltuu.
Laihian papin huutokauppa.
Klasikyynnelehet.
Yks pirttireisu.
Lapuan raippa-akat.
Erinomaasta koiran passoota.
Kaikki tyyristyy.
Trenkipoijan juhannus (runo).
Helppotajunne konsertti.
Pikkulintu.
Lapuan päivillä v. 1919.
Herroja Ilimajojella.
Yleene yhtälääne kellon-rukkoo.
Yks kaupunkireisu.
Miäs hoi! Mik’ on nimes?
Älkää ottako vanhaa piikaa kärryylle.
Hyyrykuitti.
Kissinhännän-veto Alaurella.
Mainari-poika vanhas maas.
Nivalan kissinkarvat.
Hännättöniät kissit.
Juustomasiina.
Piperöösiä pääs.
Pentiks.
Lakana följyhy!
Ku sokuria taas saathin.
Hra Plumpärin auringonpimennös.
Mitä varte opettajasta tuli vanha poika.
Takausmiähiä pyytelemäs.
Nälkäsilmä-suutari.
Ylistaron isännän tämmi.
Oottako kuullu sitä ku yks kokkoolaane karstamaakari rookas laupiahansamarialaase Härmän kevaris?
Menny-tiistaki illalla tuli Alahärmän kevarihi kaks ventoviarastamiästä aiva eri haaralta, pyytivät yäkortteeria ja sen emäntä antookija sanoo jotta:
— Tuala peräkamaris oli sängyt ja muut, makuukamppehet, jotta sinnepassaas niinku mennä —
Ja viarahat meniväkki, panivat hattunsa naulaha, istuuvat lavittalle jahetken päästä sanoo toinen jotta:
— Yhym, tuata nuan saisinko esittää itteni?
— Mitäs siin’on, esitä vain — sanoo se toinen.
— M’oon Kokkoolasta karstaporvari. — Mikäs s’oot?
— M’oon kirjaltaja Helsingistä.
Sitte otti Kokkoolaane kalossit jalaastansa, sillä kokkoolaasill’on aina plankkisaappahat ja kiiltävät kalossit, ja pani ne nurkkahasylkiastian viärehe ja sanoo jotta:
— Jahas, vai kirjaltaja. No sitte me ryypäthän.
— Nyt on kialtolaki — sanoo kirjaltaja.
Kokkoolaaselta jäi suu auki jotta:
— Hoo-oh, kun en m’oo kuullukkaa! Vai kialtolaki?
— Enkä mä siksi toiseksi pruukaa ryypätäkkää — seliitti se kirjaltaja.
— Hoo-oh, soo-oh — sanoo Kokkoolaane ja se sanoo sen kaks kertaa. Sittese meni ja istuu keikkustualihi, kiikutteli ja kattoo aiva suu aukisitä merkllistä kirjaltajaa, jok’ oli suuri ja friski miäs — ja kovastipunaposkine eikä ryypänny. Ja sanoo viäläki kerran oikee pitkähänsäjotta:
— Soo-oh, vain niin! — No saankos mä sitte ryypätä? — kysyy sittehetkenpäästä se karstaporvari.
— Ryypäkkää vai, ei se mua liikuta!
— No saanko mä laulaakki?
— L